Madrid ja reissuhaaveita - Throwback to Madrid and travel dreams

In English below

¡Hola Amigos!

Syrjähdin katselemaan marraskuisen Madridin reissuni kuvia (lue myös aiempi postaukseni Madridista). Matka-albumia pläräillessä muistui mieleen, että ai niin, aurinko! Sellainenkin on olemassa ;). No ei, ihan välimallin syksy täällä Suomessakin on ollut, mutta myönnettäköön, että lasken päiviä talvipäivänseisaukseen. 22. joulukuuta päivä alkaa pitenemään, hip hip hurraa! Juuri ennen Madridiin lähtöä postista tupsahti upouusi ja ensimmäinen järkkärini (josta hehkutan tässä postauksessa), joten alkuhuumassa kuvia tuli napsittua melkoisesti.

Onko sinulla jotakin lempireissukohdetta? Minne matkustaisit, jos ihan kaikki olisi mahdollista?

Oma lempikohdemaani on Ranska, koska, noh, miljoona syytä, mutta siellä on kaikki: Ihania pikkukyliä, alpit, Côté d’Azurin rannikko; Pariisi ja Lyon, joissa kummassakin olen asunut ja tunnen saapuvani kuin toiseen kotiin; ystäviä, ranskaa puhuvia ihmisiä, vahva ja vilkas kaupunkikulttuuri.. Joku alkoi fiilistelemään vähän aiottua pitkäsanaisemmin. 

Toinen kysymys onkin vaikeampi: Minulle ei ole mitään tiettyä kohdetta bucket listillä, mutta sanoisin, että tahtoisin joskus matkustaa kohteeseen, joka salpaa hengen. Luulisin, että aivan mielettömät luonnonmaisemat saattaisivat aiheuttaa hengenhaukkomista. Osaako joku suositella ”henkeäsalpaavan” upeaa kohdetta? Varmaan aika yksilöllistä, mistä kukin vaikuttuu syvästi, mutta olisi hauska kuulla suosituksia ja teidän kokemuksia!

Tulipas hyvä mieli, kun muisteli ihania jo koettuja reissuja, ja jäi kutkuttava tunne mahanpohjaan, kun mietin tulevia seikkailuja. Fiilistele sinäkin! Jos budjetti, aika tai muuten vaan resurssit eivät anna periksi reissata kauemmas, niin jänniä juttuja löytyy yllättävän läheltäkin.

Tähän postaukseen koostin yleisiä vaikutelmia ja yksityiskohtia Madridista sekä espanjalaisen ruokakulttuurin helmiä. Profitez-en(=nauttikkee!). 

Bisous, Niina

P.S. Ensi keväänä olisi taas tuhannen reissua tiedossa! Pitää jotenkin sumplia, että saa hoidettua gradun ja työn kunnialla, mutta varmaa on, että aion karata loskaa ja läksyjä pakoon ainakin Hollantiin ja Ranskaan ;)!

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Vegaanista paellaa! - Vegan paella

Suomalainen kahvinarkki onnessaan - A Finnish coffee addict

Pain du chocolat

Now that it’s the darkest time of the year in Finland, it feels good to look at the photos of my sunny trip to Madrid in November (check out my previous post about Madrid). I took quite a lot of photos during my trip because I just had got my new and first system camera (check out this post).

Do you have a favorite destination for your trips? Where is it? Where would you like to travel if anything was possible?

My fav destination is very clear: France, because. I’ve ninety-nine reasons but I’ll try to say one: Lovely little villages, Côté d’Azur, Alps; Paris and Lyon, two cities where I’ve lived in and they feel like my second home; friends, French speaking people, lively culture…

I try to think of an answer for the another question, but I don’t really have a destination of my dreams. I think it’s just that I want to experience something that will take my breath away. Amazing nature spot could help, or what do you think? Do you have some place to recommend? What has been the most breathtaking destination or experience during your trips?

I’m feeling so grateful about all of the lovely trips that I’ve already taken and I'm really looking forward the future-ones! Next spring, I’m going at least to Holland and France for sure :)!

Here you go: Some impressions, details and pearls of the food culture in Madrid. Profitez-en (=Enjoy)!

Bisous, Niina

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Vegaanin joulu - Vegan's Christmas

Marraskuun puolivälistä saakka kalenteri täyttyy pikkujoulukekkereitä toisensa perään. Näiden juhlien myötä monen ruokavalio koostuu loppiaiseen saakka kinkusta, joulupipareista ja joulutortuista. Mitä ihmettä vegaani voi syödä jouluna?

Joulunalusaika on usein itselleni vuoden kiireisintä aikaa enkä ole reilu neljän vegaanivuoteni aikana koittanut kertaakaan kokata vegaanisia jouluruokia. Niinpä riemastus oli suuri, kun ihan perusmarketin hyllystä löytyi jo nyt valmiita seitankinkkuja ja -paisteja tällaiselle laiskanpulskalle herkuttelijalle. Ja kuulemma on olemassa myös graavilohta muistuttavaa porkKALAA siis porkkanasta tehtyä jotain, mistä en ole päässyt vielä itse kärryille, mutta odotan innolla! Tsekkaa Chocochilin jouluaiheiset reseptit, jos haluat vääntää itse vegeherkkusi! Kaikki joulutortuista laatikoihin luonnistuu helposti ja herkullisesti myös vegenä :)

Tänä vuonna kunnostauduin kuitenkin sen verran, että ostin vegaanista piparkakkutaikinaa, sipsikaljavegaanien suosituksesta tietenkin ;). Niille, joille termi sipsikaljavegaani ei ole tuttu, tsekkaa tämä postaukseni.

Alla olevissa kuvissa jokavuotinen karjalanpiirakoiden ja piparkakkutalon leipomistalkoot. Onko sinulla jokavuotisia jouluperinteitä? Tai osaatko suositella jotakin lyömätöntä jouluista vegereseptiä?

Bisous, Niina

What can vegans eat during Xmas? Finnish traditional Christmas treats are either meat (especially ham) or fish and all other xmas dishes are filled with butter and cream. Luckily, nowadays there are so many products suitable for vegans and there are lots of delicious vegan recipes. There’s even vegan “ham” that you can buy from the grocery! Or you can cook it by yourself. I won’t explain how to cook it, I’ve never tried it, but I was happy to find it from the supermarket. Check out delicious christmassy vegan recipes from Chocochili's blog (in unfortunately only in Finnish, but I'm completely sure that there are excellent sites in English too). In our family we have many Christmas traditions. For example, before Christmas eve we'll bake traditionally Finnish ginger breads and Carelian pastries.

Do you have any Christmas traditions? Or favorite Christmas dish recipe?

Bisous, Niina

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku 

Sipsikaljavegaanit for dummies - Vegan who likes chips and beer, I beg you pardon?!

Päivitetty 22.12.2016 falafel-pyöryköiden osalta.

Luonnostellessani uutta postausta vegaanin jouluruuista, huomasin tarvitsevani oman postauksen termille sipsikaljavegaani. Uskoakseni juuri tämän ihmisryhmän ansiosta ansiosta kaupoista löytyy nykyään niin paljon vegaanisia tuotteita ja eineksiä. Hold on, sipsikaljavegaani, siis mikä? 
Urbaanisanakirjan mukaan sipsari on:

”Sipsikaljaveganismin harjoittaja. Henkilö, joka vegaanisen ruokavalionsa innoittamana nauttii syömisestä ja jopa roskaruuasta. Vastailmiö terveysveganismille ja yleiselle virhekäsitykselle jonka mukaan vegaani syö vain ituja ja salaattia. Vegaaniset juustot (violaiffit), seitannakit, kasvismakkarat kuuluvat sipsikaljavegaanin ruokavalioon, usein myös olut, joko alkoholiton tai vahvempi. Sipsikaljavegaanin perustelu vegaaniselle elämäntavalle ei siis ole terveydellinen tai muuten omaan kehoon tai egoon liittyvä vaan eettinen: syömisellä otetaan kantaa eläinten oikeuksien ja eettisen ruuantuotannon puolesta. Niin sipsikaljavegaania ei voida kutsua ortoreksikoksi eikä oman kehonsa palvojaksi vaan elämäniloiseksi nautiskelijaksi.

"Liityinpä naamakirjassa sipsikaljavegaaneihin ja syön salaattia enää vain salassa jos silloinkaan"
"Rehuja! pupunruokaa! Ituhipin mättöä! Ei kiitos, mä oon sipsikaljavegaani enkä tommosiin koske!"”

Facebookissa on siis Sipsikaljavegaanit niminen yhteisö, jossa on tällä hetkellä 36 275 jäsentä. Fiilailen ryhmän ideaa täysillä ja olen tosi kiitollinen ja innoissani etenkin siitä, että Sipsari-yhteisöstä ovat kiinnostuneet myös ravintoloitsijat, isot ruuantuottajat, marketit yms., jotka saavat yhteisöstä tehokkaan mainoskanavan vegaanituotteileen ja pontta kehitellä uusia vegetuotteita.

Itse identifioidun ruokatottumuksiltani enemmin Terveysvegaaneihin, mutta sipsariporukalta saa aina parhaat herkkureseptit ja tuoreinta tietoa vegeuutuuksista.

Joulun kunniaksi tuhlailin vähän sipsarihengessä, ja ostin testiin seitanpaistin, vegeroiskeläpän, falafelpyöryköitä, vegaanisia korvapuusteja, makaroonilaatikkoa ja Thai-maustettua tofua.

Makuraadin tuloksia:

Seitanpaisti: Ei raaskittu vielä avata, koska maksoi melkein 20 euroa, eli maistelu saa odottaa joulun pyhiin. Sisältää vehnäproteiinia, hiivauutetta, kookosrasvaa, psylliumjauhetta ja mausteita. Hyvä protskunlähde, mutta ehdoton nou-nou keliaakikolle ;). Edit: Maistui! Jopa niin lihaisan makuista, että hetkeksi alkoi ällöttämään ja piti tarkistaa, että tuote on kuin onki vege ;). Laadukas liha on todella hyvänmakuista, ei sillä, mutta mulla on aina ollut lievä aika-ajoin päätään nostava aversio lihatuotteita kohtaan. Todella tuhtia ja riittoisaa, tätä tuli syötyä vielä useina päivinä jouluaaton jälkeen. Lihamainen suutuntuma, mutta ei maistunut varsinaisesti juuri kinkulta. Paisti on osuvampi kuvaus.

Vegeroiskeläppä (ei kuvassa): Huikea! Tosi hyvää, just sellaista, mitä roiskeläpän tuleekin olla. Pientä pikanttiutta (chiliä tmv.), joka miellytti erityisesti raatia.

Falafelpyörykät: Vähän kuivia, aika saman tasoisia kuin muutkin maistamani valmisfalafelit mutta ehkä vähän maukkaampia. Pilkoin kylkeen tomaattia, keitin riisiä ja tein bataattipurilaispostauksessani mainitseman avocadokastikkeen/levitteen. Ehdoton suositus: tee joku kastike kylkeen, joku jogurttikastike toimii myös. Ohje jogurttikastikkeeseen löytyy myös samasta purilaispostauksesta.

Makaroonilaatikko: Aika lame. Ihan ok, mutta jotenkin niin stereotyyppistä valmisruokaa, vaikka itsellä niistä hyvin hyvin suppea kokemus. Aika mautonta, liikaa porkkanaa. Pinta tuli kivan rapsakaksi. Ehkä menisi paremmin alas, jos maustaisi itse.

Tofu à la minute (thai): Hyvää, mutta ihan liian heikosti maustettua, vauvan suuhun varmaan ihan sopivaa ;D. Olen tosin tottunut hyvinkin voimakkaasti maustettuun ruokaan. En tavoittanut mikä tässä oli se thai? Muuten hyvä perustuote.

Vegaaniset korvapuustit: Vähän vaisu nam. Olen superkriittinen korvapuustinsyöjä eivätkä nämä eivät yllä lähellekään parhaimmistoa. Lisää täytettä eli lisää rasvaa, sokeria ja kanelia, ja kunnolla :D! En diggaile siis monista muistakaan Helsingin suurimmiksi tai herkullisemmiksi hehkutetuista puusteista. Ainoat oikeat ovat omatekoiset tai Kulmakonditorian korvapuustit (eivät valitettavasti vegaanisia).

Hyvää joulunodotusta kaikille :)!

Bisous, Niina

P.S. Seuraatko jo blogiani Facebookissa ja Instagramissa @unepetitelife? Entä Blogit.fi:ssä, Blogipolussa ja Bloglovin'ssa?

Some might ask what vegans can eat in general. You know the cliché that vegans eat like rabbits? Only lettuce, carrots and stuff? That’s pretty obvious, why that cliché exists, because veganism isn’t that popular yet, even though it has become bigger and bigger during last couple of years. There’s a Finnish group on Facebook called “Sipsikaljavegaanit” (in English: chips and beer vegans, vegans who like chips and beer). They are vegans who don't care a shit about how healthy their food is: They enjoy fast food, cakes, all kinds of not-so-healthy-but-good-dammit-so-delicious things. For them, vegan lifestyle is a matter of caring about your environment and animals’ rights and enjoying food, but not stressing too much about a healthy diet.

I care more about my health, I don’t use much sugar, I hardly never buy candies and stuff, I eat almost 1 kg veggies per day and I like to prepare my food from the fresh ingredients. Still, I’m digging “sipsikaljavegaani”- ideology that food needs to be enjoyable, not only super healthy and that there should be more vegan fast food and goodies. So, I have found some pre-cooked vegan food from the grocery and tested them. I was quite satisfied with the experience and mostly with the fact that food industry and restaurants have started to produce and offer more and more vegan food.

Merry Christmas time for everybody :)!

Bisous, Niina

P.S. Do you already follow my blog on Facebook and Instagram @unepetitelife? What about Blogit.fi, Bloglovin' and Blogipolku? 

Valokuvaterapiaa, osa 1: Johdanto - Phototherapy, part 1: Introduction

”Valokuvat ovat mielemme jalanjälkiä, elämämme peilejä, sydämemme heijastuksia ja jäätyneitä hetkiä, joita voimme pitää hiljaisessa tyyneydessä kädessämme – ikuisesti, jos tahdomme. Ne dokumentoivat sen, mitä olemme olleet, osoittaen samalla, minne saatamme olla matkalla, tiedämmepä itse sen tai emme.”

(Weiser, 1999)

Alkusyksystä perehdyin pintapuolisesti valokuvaterapian ja voimaannuttavan valokuvan ihmeelliseen maailmaan sekä pohdin selfieiden pinnallisuutta(lue postaus tästä). Olen malttamattomana odottanut sopivaa hetkeä tutustua aihepiiriin lisää, mutta gradun- ja työntäyteiset viikot ovat vieneet kuin varkain veronsa. Olen kuluttanut vapaahetkeni mieluummin ystävien ja läheisten kanssa tai liikkuen, kuin istuen läppäri sylissä blogikirjoitusten parissa (koska istuminen tappaa ;)). Hartain lapsekas toiveeni olisikin, että kaikki ideat, innoissani suunnittelemani postausaiheet ja päänsisäiseni luonnostekstit siirtyisivät automaattisesti sähköiseen muotoon ja voisin ”kirjoittaa” blogia esim. kävelylenkeillä. Juuri tulleen tiedon mukaan blogipostausten teleporttaaminen ei ole vielä mahdollista, joten näillä mennään.

Ajattelin tehdä valokuvaterapiasta pienen juttusarjan, jota täydennän aina oman tietoni karttuessa ja kun muilta kiireiltäni ehdin. Tämän tyyppisen postauksen kirjoittaminen ja aiheeseen perehtyminen vaatii enemmän aikaa, kuin esim. my day – postausten tuottaminen, eli antakee armoa, jos julkaisen aiheesta tasaisen hitaaseen tahtiin.

Koitan välttää psykologijargonia viimeiseen saakka ja pitää juttusarjan kiinnostavana muillekin kuin psykoille, mutta tietyt asiat (lähteet, käsitteiden määrittely jne.) haluan pitää aika eksaktina moraalisista ja ammattieettisistä syistä.

Jotta puurot ja vellit eivät menisi sekaisin, kerrataan aluksi mitä eroa psykoterapialla ja terapialla: ”Psykoterapian vaikuttamiskeinot ovat psykologisia, mikä edellyttää psykoterapeutilta riittäviä perustietoja ihmisen psykologisesta kehityksestä, kliinisestä psykologiasta ja psykiatriasta. Koska psykoterapeutti on määritelty Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöksi, häntä sitovat samat yleiset ja erityiset hoitotoimintaa koskevat vaatimukset kuin muitakin terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Psykoterapiaa ohjaavat asiakas- ja potilastyötä koskevat lait, asetukset ja ammattikäytännöt sekä eettiset periaatteet. Esimerkiksi nimike terapeutti ei ole asianmukainen suojattu terveydenhuollon nimike eikä terveydenhuollon ulkopuolella toimivia henkilöitä valvo kukaan. Psykoterapiaan tulee siis hakeutua vain sellaisille henkilöille, jotka todella ovat psykoterapeutteja. Tiedon voi tarkastaa julkiterhikki –palvelusta.” (Lähde: Mielenterveystalo.fi)

Eli lyhyesti: jos sinua sattuu huvittamaan, nii-in juuri sinä, voit vaikka tästä päivästä lähtien kertoa olevasi terapeutti. Älä huoli, kukaan ei tule vaatimaan sinulta minkään luokan pätevyyttä tai osaamista. Sen sijaan psykoterapeuteilla on pohjalla jo jokin terveydenhuollontutkinto esim. psykologin, lääkärin tai sairaanhoitajan paperit, minkä lisäksi heillä on taustalla vähintään 4,5 vuotta kestävä psykoterapiakoulutus. Älä ymmärrä väärin, kaikki terapeutit ilman psyko-liitettä eivät ole kyseenalaisia, ja voivat tehdä työnsä erittäin hyvin ja ihmiset voivat saada heiltäkin helpotusta kärsimyksiinsä, mutta suosittelen varovaisuutta ja huolellista perehtymistä terapeutin taustoihin ja siihen mitä terapialta voi odottaa etenkin, jos henkilöllä ei ole laillistettua psykoterapeuttinimikettä.

Voilà voilà, notta ei menisi liian vakavaksi siirrytään enemmän itse aiheeseen! Ensinnäkin halusin selvittää, mitä valokuvaterapia on, miten sitä toteutetaan ja onko menetelmällä jo jotain evidence-based eli tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä.

Sain selville, että valokuvaterapia ei ole oma erillinen psykoterapiasuuntauksensa, mutta valokuvien kanssa työskentely, niiden ottaminen ja muokkaaminen voivat olla yksi menetelmä terapiaprosessissa. Myös Lääkäriseura Duodecimin psykoterapian konsensus lausuman mukaan valokuvaterapiaa voi käyttää osana psykoterapiaa. Eli vaikuttaa ihan uskottavalta menetelmältä, joka voi hyvin tukea esim. itsetutkiskelua tai psykoterapiaprosessia.

Seuraavassa osassa (joka ilmestyy ehkä jopa tänään illemmalla, woop woop!) käsittelen omakuvaa ja itsetutkiskelua valokuvien kautta. Jos aihe kiinnostaa jotakuta enemmän, etkä jaksa odotella mun seuraavana postaukseen saakka, voit tutustua allaolevaan kirjallisuuteen ja nettisivuihin. 

Bisous, Niina

P.S. Mistäkö löysin aikaa tälle postaukselle? Oon kerrankin kipeänä ja luvattoman tyytyväinen siihen. En ole niin kipeä, jotta näyttöpäätettä tuijottaminen kirveltäisi silmiä tai että haluaisin vaan nukkua, mutta juuri sopivan kipeä siihen, että paikoillaan istuminen tai makoilu mukavan tekemisen ääressä (blogi) tekee hyvää ja kaikki muu (gradu) ehdottomasti pahaa ;).

P.P.S. Seuraatko jo blogiani Facebookissa ja Instagramissa @unepetitelife? Entä Blogit.fi:ssä, Blogipolussa ja Bloglovin'ssa?

Kuvat: Johannes Yrjö

Lähteet:

1. Ulla Halkola kirjassa Psykoterapiat (toim. Matti O. Huttunen & Hely Kalska), Valokuvaterapiaa s. 311-315

2. Psykoterapian konsensuslausuma 18.10.2006

3. Kognitiivisenpsykoterapian verkkolehdessä Marjo Salo kuvaa, miten omaelämänkerrallisia valokuvia voi käyttää kognitiivisen psykoterapian työskentelymenetelmänä.  

4. Valokuvaterapian englanninkielinen perusteos: David Kraus & Jerry Fryrear, Photo therapy in mental Health, 1983

5. Voimaannuttava valokuva

Sorry for the silence on my blog! Too much master thesis, too much work, too little quality time with my blog and you guys! Now that I’m slightly sick (just some mild flue), I’m mostly enjoying my time laying on the couch writing new posts. I’m definitely too sick to work on something more serious stuff ;).

I started to write a series of posts about Phototherapy and Therapeutical photography. I’ll try to summarize it in English as much as I have energy ;).

In Finland Phototherapy and Therapeutic Photography can legally be one method of psychotherapy. For me it was quite an experience to start photographing and especially to be photographed. I found it like a perfect mix of art, introspection, psychology and self-expression. To be continued ;)!

Bisous, Niina

P.S. Do you already follow my blog on Facebook and Instagram @unepetitelife? What about Blogit.fi, Bloglovin' and Blogipolku? 

Photos: Johannes Yrjö