Tip
tap!
Jos
joulusiivous on vielä tekemättä, niin saatat saada tästä postauksesta
lisäpotkua. Tai sitten vaan olla ihan coolisti siivoamatta niin kuin minäkin (joka
muuten ihan just karkaa sekasotkua pakoon hotelliin ja sukulaisille).
KonMari, Siivouksen elämänmullistava taika - KonMari, Life-Changing Magic of Tidying |
KonMari
– Siivouksen elämänmullistava taika taitaa olla yksi tämän joulun ja syksyn myydyimpiä
kirjoja. Tutustuin kohistuun siivousmetodiin alkusyksystä (ks. postaus). Elin viikon
KonMari-kuplassa, maritin, niin kuin Facebookin
KonMari Suomi- yhteisössä asia ilmaistaisiin tai ihan suomeksi: siivosin
kämppäämme, ja siinä sivussa pääkoppaani, aamusta iltaan tavoitteena siisti ja
omannäköinen, iloa tuottava koti.
Siivouksen
taian ydin piilee siinä, että säilytät vain ne esineet, vaatteet jne., jotka
tuottavat sinulle iloa – kaikki muu saa mennä. KonMari ohjeistaa ottamaan joka ikisen
omistamasi tavaran käteen ja kysymään, tuottaako tämä minulle aidosti iloa.
Kyllä, otat käteesi jokaisen valokuvan, tiskiharjan ja vaatekappaleen.
Hyödykkeiden, kuten jo huudetun tiskiharjan kohdalla, on suositeltavaa ajatella
sitä iloa ja kiitollisuutta, jota tiskiharja sinulle tuottaa pestessään astiat
hohtavan puhtaiksi. Eli vessanpesua, ikkunanputsausta tai tiskausta avittavat
tylsät tavarat saavat jäädä, mutta niitäkin pitää fiilistellä.
Halusin
noudattaa Marie Kondon ohjeita siivousjärjestyksestä (ensin vaatteet, sitten
kirjat jne. vai miten se nyt menikään?), eli ensimmäiseksi raastoin
vaatekaappini lattialle ja sängyn päälle, jatkuipa kenkä- ja ulkovaateröykkiö
vielä eteisen puolellekin. Shokkiarvo oli taattu, kun huomasin miten paljon
rätei ja lumpui oikeasti omistan, ja miten iso osa niistä on täysin
virttyneitä, aikansa eläneitä ja niitä oli vain liikaa. APUA!
KonMari
suosittaa mullistamaan elämänsä mahdollisimman nopeasti ja kertaluontoisesti.
Käsitin tämän aluksi aika kirjaimellisesti, että päivässä tai max kahdessa (lol näin jälkikäteen
ajatellen), mutta joku viisaampi väitti, että puoli vuotta olisi sopiva aika.
Huh! Viikko olisikin ollut aika lyhyt aika myllätä koko omaisuus töiden ja
opiskelujen ohessa! Omalta osaltani pahin siivousrumba on ohi, mutta maritus
jatkuu vielä.
Viikon
myllerrettyäni käteen jäi huomattavasti siistimpi, avarampi koti ja
ristiriitainen mieli. Oli kyllä urakkaan tyytyväinen ja kodin ilme rauhoittui ja harmonisoitui
välittömästi mm. järjestettyäni osan tavaroista ja vaateista KonMarin opin
mukaan tummuusjärjestyksessä (alhaalle/vasemmalle/taakse tummat ja
päälle/oikealle ja eteen vaaleat värit). Toisaalta prokkis on vielä pahasti
kesken, eikä todellakaan ole mitään loksahduksia kuulunut. Marittajat tietää ;)
ja tekin kohta, eli sitten, kun loksahtaa, niin olet luopunut riittävästi
tavaroista. Sen kyllä tietää sitten, kuulemma.
Sain
siivousmyräkän myötä semi-diippejä myös oivalluksia ja tein sekä mieluisia,
että epämieluisia huomioita itsestäni.
Oivalsin,
että suuri tavaramäärä vaikeuttaa aika lailla elämää ja on etenkin viime
vuosina tuottanut minulle ahdistusta. Fiilistelin ihanaa vapauden ja keveyden
tunnetta, jonka saavutin vaihto-opiskeluaikana, kun koko omaisuuteni mahtui
yhden piirongin laatikostoon ja ymmärsin, siinä on todella jotain, mitä haluan
tavoitella.
Taputin
itseäni olalle, huomatessani, että luovuin käyttökelpoisista, kalliista,
kauniista ja täysin uusista tavaroista ilmaiseksi ja hyvillä mielin. Sain
sädekehän kutreilleni kiikuttaessani autolastillisen hyödykkeitä ja vaatteita
hyväntekeväisyyteen.
Oli
kuitenkin ikävää huomata, kuinka tarrautunut olen ollut ja olen edelleen,
vaikka vähenevässä määrin, materiaan. Itsekkäitä, pelokkaita ajatuksia vilisti
mielessäni pohtiessani, voinko muka luopua tästäkin ja tästä! Kumma miten
nihkeältä ja pelottavalta tuntuikaan ajatus siitä, että luopuisi ihan aikuisten
oikeasti kaikesta, mikä ei tuota iloa. Huomasin jänskääväni enemmän
tulevaa, ”mitä jos tarvitsen tätä joskus?”. En ollut ihan niin kiinni
menneissä, joten muistot ja vanhat vaatteet saivat helpommin kyytiä.
Diggailin
pääosin metodia, mutta länsimaisessa, maallistuneessa kulttuurissa kasvaneelle
tuntui vieraalta tapa, jolla KonMari elollistaa esineitä. Laukut pitää tyhjentää päivän
päätteeksi, jotta ne saavat ”levätä”, pitäisi muistaa kiittää tavaroita, kun ne
ovat palvelleet sinua hyvin, esineiden pitäisi antaa valita itse paikkansa jne.
jne. Elollistaminen tökki aluksi erittäin pahasti, mutta koitin päästä tästä
kulttuurisesta (?) erosta yli ja huomata taustalla piilevän pointin (tai sitten
hakemalla hain jotakin hyvää, voisi joku kyynisempi sanoa ;)). Teos sisälsi
muitakin kummallisuuksia, mutta niihin palaan tulevissa KonMari-aiheisissa
postauksissani.
Millaisia kokemuksia teillä on KonMari-metodista?
Millaisia kokemuksia teillä on KonMari-metodista?
Nyt
toivotan leppoisaa joulusiivousta tai siivoamattomuutta tasapuolisesti kaikille
:)!
Bisous, Niina
P.S. Seuravaa KonMari-aiheinen postaus tiedossa jo huomenna!
Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku
P.S. Seuravaa KonMari-aiheinen postaus tiedossa jo huomenna!
Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku
Coming in English soon. Pssst...! answer to the
question is: YES, KonMari's method changed my life, I'm going to tell you about
it asap!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit :) Herättikö postaus ajatuksia tai kysymyksiä? Täällä odottelen innolla teidän kommentteja! Bisous, Niina // Thank you for visiting :) I'd appreciate your comments! Bisous, Niina