Musiikki, psykologia ja aivot - Music, psychology and brains

When life gives you lemons, listen to good music. Eli kun elämä potkii päähän, kuuntele hyvää musiikkia.

Tässä postauksessa kirjoittelen lyhyesti musiikin psykologiasta ja aivomekanismeista sekä lisäksi paljastan, millainen musiikki saa ihoni kananlihalle ja kylmät väreet kipittämään selkäpiissä (siis sillä hyvällä tavalla ;)). Ja lopuksi vinkkejä, kuinka voit säädellä tunteitasi musiikin avulla, s'il vous plaît.

Musiikin kuuntelulla on tutkitusti stressiä ja masennusta lievittävä vaikutus. (Rauhallista) musiikkia kuuntelemalla voi katkaista ikävien ajatusten kehän ja rentoutua. Musiikin kuuntelu voi lisätä myös keskittymiskykyä, kohottaa mielialaa, parantaa muistin toimintaa, lievittää kipua ja vähentää ahdistusta. (ks. lopusta lähteet 1 ja 2). Tutkimusten mukaan musiikin kuuntelu edistää myös Parkinsonin- ja aivohalvauspotilaiden motoriikan säätelyä, vähentää dementia potilaiden käytöshäiriöitä ja nopeuttaa aivohalvauksesta toipumista (2). Mieti, kuinka siistiä ja hyödyllistä!!! Toki musiikin kuuntelun tukena käytetään usein miten monia muita kuntoutusmenetelmiä, mutta musiikilla on havaittu olevan jo itsessään hoitava vaikutus useisiin psyykkisiin ja somaattisiin (eli kehollisiin) vaivoihin.

Musiikin vaikutus perustuu aivojen dopamiinivälitteisen mesolimbisen "mielihyväjärjestelmän” järjestelmän aktivoitumiseen musiikkia kuunnellessa. Tämä samainen rata on myös tärkeä erilaisten riippuvuuksien synnyssä kuten päihderiippuvuuksissa. 

Eli mielihyvää siis hyvää mieltä pukkaa, kun pistää napit korville, vinyylin soittimeen tai kuuntelee lempibändin keikkaa. Aika siistiä ja käytännössä moneen kertaan yhden ihmisen empiirisellä kokeella todettu. Olenkin monesti ihmetellyt, miten musiikilla on niin ihmeellisen suuri vaikutus minuun: Kyynelehdin solkenaan Kauneimmissa joululauluissa ja saan hädin tuskin itse pillitykseltäni laulaa lurautettua, tylsä kotimatka taittuu Vantaan Onnelan muinaisten bileiden veroiseksi oman pääni sisäiseksi biletykseksi, kun laitan soimaan rakkaudella laaditun bilesoittolistan Spotifysta ja sopiva klassinen musiikki tai luonnonäänet saavat sydämen tykyttämään rauhallisemmin ja viilipyttymäisen olon aikaan.

Saan järisyttävät kylmät väristykset, kun luukutan ranskalaista trioa, L.E.J.:tä. Ihan sama vaikka loskaa tai p*skaa sataa taivaan täydeltä, ihan sama vaikka gradun deadlinet kuumottaa ihan nurkan takana, ihan sama vaikka unettomia öitä takana, I don't give a sh*t, tämän kolmikon musiikki vie mut ihan toisaalle. Tutustuin L.E.J.:n poppooseen aika hiljattain rakkaan ystäväni suosituksesta. Ihan mielettömiä mimmejä: superlahjakkaita laulajia, soittajia ja niin karismaattisia. Tähän väliin mielenkiintoisena knoppitietona, että kylmiä väreitä tuottava musiikki aktivoi ilmeisesti aivojen syvimpiä, alkukantaisimpia osia. Sen tämä kolmikko taatusti tekee. Ei ehkä sinulle, mutta 100 % minulle. Jos heidän musiikki liikautti sinuakin, niin kuuntele myös: Summer 2014, Hip-Hop Mashup, La dalle.

Kokeile, voitko säädellä musiikilla tunteitasi. Suosittelenkin luomaan erilaisia mielentiloja vahvistavia soittolistoja. Eli lataa soittimeesi mieltä ylentäviä ja kaamoksen karkoittavia hyvänmielen biisejä, tsemppaavia treeniraitoja ja rauhoittavia luonnonääniä. Tai sitten jotain ihan muuta.

Psst! Surullisena ei kannata kuunnella melankolista musiikkia, ellet halua velloa yhä syvemmällä surun syövereissä. Ja P.S. On ihan puppua, että vihaisena kannattaa luukuttaa Turmionkätilöitä (Teurastaja on mun lemppari) tai muuta hevimpää kamaa purkaaksesi raivoa. Vihan purkaminen aggressiivisella toiminnalla (kuten hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä tmv.) ja sitä kautta puhdistuminen/rauhoittuminen lisää vain aggressiivisia ajatuksia. Eli jos olet kuullut puhuttavan nk. katharsisiksesta, älä usko sanaakaan. Ärtymykseen, vihaan tai raivoon tepsii siis paremminkin päinvastaisen musiikin kuuntelu, jos on tepsiäkseen.

Millainen musiikki saa sinut rentoutumaan, hyvälle tuulelle tai aiheuttaa kylmiä väreitä? Mitä musiikki merkitsee sinulle?

Bisous, Niina

Ota yhteyttä: niinamariavblog@gmail.com

Seuraa blogia: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Lähteitä ja lisää luettavaa:

1. Aleksi J.Sihvonen, Vera Leo, Teppo Särkämö ja Seppo Soinila (2014). Musiikin vaikuttavuus aivojen kuntoutuksessa. Katsausartikkeli LääketieteellisessäAikakauskirja Duodecimissa,130(18):1852-60.

2. Amy Novotney (2013). Music as medicine. American Psychological Association, Vol. 44, No. 10, Print version: page 46. 

Artikkeli: Ilkka Vartiovaara (2006). Musiikin valtava voima. Artikkeli Terveyskirjasto Duodecimissa. 

Kirja/Book: Hallam, S. (2009). Oxford Handbook of Music Psychology.

***

When life gives you lemons, listen to good music.

This time, I wrote a blog post about psychology and neurology of music and what kind of music gives me chills (in a good way ;)). S'il vous plaît.

A complete post coming soon in English!! Meanwhile, listen to L.E.J. a suberb French trio. Try at least Summer 2014,  Summer 2015, Hip-Hop Mashup and La Dalle. 

Bisous, Niina

Contact me: niinamariavblog@gmail.com

Follow my blog on: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Tämä joulu on ihana, koska... - This Christmas is lovely, because...

Tämä joulu on ihana, koska
...on aikaa kirjoittaa blogia. Suunnittelin aluksi, että pidän some- ja blogipaaston joulupäivien ajan, mutta sitten olin, että mitä hittoa! Blogin kirjoittaminen saa ajantajuni katoamaan, poskeni hehkumaan ja jäseneni jäykistymään tuntikausien istuskelusta. En muista syödä, en kuule mitä ympärilläni puhutaan, en kaipaa mitään muuta. Tuntuu ihan hullulta katsoa jälkeenpäin, että tähänkö oikeasti uppouduin koko päiväksi? Enkä kirjoita edes elämää suurempaa romaania, vaan kevyehköä blogitekstiä. Hauskaa huomata, että kirjoittaminen taitaa yhä olla mun juttu. Päätin siis ottaa ilon irti joulupyhistä ja antaa näppäimistön laulaa!

Joulunvietto alkoi tänä vuonna hotellissa - This year we started to celebrate Christmas not-very-traditionally: at the hotel

Kaupungin valot, Helsinki - Helsinki city lights

Aaton aattona nepalilaista vegaaniruokaa - Nepalese cuisine, vegan

Tänä vuonna vähän sateisempi jouluaatto - This year, in Helsinki, Christmas Eve was rainy, not snowy

...saan hyvällä verukkeella pitää miniloman. Syksy on ollut täynnä uusia, mielenkiintoisia ja ihania asioita, mutta olen taipuvainen haalimaan näitä asioita liikaa kerralla. Nyt on hyvä pitää pieni stoppi, harkita missä kaikessa aion laittaa itseni likoon tulevana vuonna ja ihan vain keskittyä olemaan eikä liikoja suunnittelemaan.

...näin pitkästä aikaa tähtitaivaan. Liekö ydinkeskustassa liian valoisaa tai sitten - todennäköisemmin - olen ollut liian kiireinen tai ajatuksissani huomaamaan tähtiä.

Jokavuotinen perinne - Every Christmas tradition, a ginger bread house made by me :D

...saan niin monta valmista herkullista ateriaa nokan eteen! Harvinaisuutta!

...saan viettää aikaa läheisten kanssa<3.

...sain joululahjaksi uuden Harry Potterin!!! Voiko truefani tulla enää onnellisemmaksi, kun Potterin tarina jatkuu! Pikkuhiljaa olin alkanut hyväksyä karvaan totuuden, että meikäläinen on jästi, mutta ehkä, jos saan jostain käsiini ajankääntäjän, niin asian voisi vielä korjata.

...joulutoivotusten myötä tulee oltua yhteydessä moniin ihaniin ihmisiin, joihin ei ole hetkeen ollut missään yhteydessä. Vaikka monet eivät arvosta tekstarilla tai Facebookin kautta lähetettyä hyvänjouluntoivotusta, minulle se tuo hyvän mielen. Ajatukset viivähtävät hetkeksi toivotuksen kohteena olevassa henkilössä, joka on jollain tapaa tärkeä elämässäni ja mieli täyttyy mukavista muistoista. 

Mikä tekee sinun joulustasi ihanan?

Bisous, Niina
P.S. Tiedän, että osalle ihmisistä joulu ei ole syystä tai toisesta lainkaan iloinen juhla, joku karsastaa jouluvouhotusta tai ahdistuu joulun pyhistä, kun kaikki pysähtyy. Rakkautta<3!

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

***
Lue myös nämä / Read also:
Vegaanin joulu - Vegan's Christmas
Kyllä kelpaa - All good everything
Tämän aamun parhaimmistoa - The best things this morning 
***

This Christmas is lovely because
...I have time to write my blog. I don't remember to eat, I lost my perception of time, my eyes are shining. I can easily lost one day by writing. I'm not even writing a master piece or a novel. Still, I'm so glad to start writing again. 

...I have holidays! I'm too good to overbook my life, too curious about too many things, so now it's time to stop and think what I really want to do in my life.

...I'm getting so many of delicious meals, but I don't need to cook!

...I get to spend a lot of time with my loved-ones<3.

...I saw a starry sky that I haven't seen for a while - or just have being too busy to watch.

...I got new Harry Potter book for a Christmas gift! Can true fan be more happy, when HP's adventures continues?! During these years, I've started to accept the fact that I'm a Muggle, but with a little help of that magical object that can turn back time (how is it called in English btw?), I'm wondering could I still change my future.

...I send and received Merry Christmas wishes to/from so many lovely people that I haven't been in contact for a while. Good memories!

What makes your Christmas?

Bisous, Niina
P.S. I know that Christmas isn't joyful time for everyone. For some of us it might be more sad, distressing or frustrating than cheerful. Love for everyone!

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Kyllä kelpaa - All good everything

In English below

Ihanaa iltaa kaikille!

Tälle päivälle kasaantui sattumalta monta ihanaa juttua. Tarinoin jokaisesta onnenkantamoisesta ihan lyhyesti nyt, ja osasta turisen pitempään ihan omassa postauksessaan!

Onnenkantamoinen nro 1.

Vietin toissayönä lähes unettoman yön: Heräsin kahdelta aamuyöllä ja pyöriskeltyäni pitkän tovin pedissä saamatta unta, päätin käyttää unettomat tunnit hyödyksi ja kytätä verkkokaupoista kameratarjouksia, sillä useampia hyviä diilejä oli mennyt jo sivusuun. Kuten olen edellisissä postauksissa maininnut, valokuvaus on alkanut vetämään minua magneetin lailla puoleensa ja päätin hankkia kunnollisen kameran. 

Noin kuukauden ajan olen metsästänyt käyttötarkoituksiini ja kukkarolleni sopivaa järkkäriä ja vihdoin, TSÄDÄÄM! Kyllä kannatti olla aamuyönvirkku, sillä löysin todella edukkaan tarjouksen himoitsemastani Olympuksen kamerasta ja objektiivista. Ja eikun tilausta kehiin klo 4:55. 

Tänään, vain noin puolitoista vuorokautta myöhemmin puhelimeeni kilahti viesti, että paketti on noudettavissa! Perhosia vatsassa avasin paketin. Ihan ensimmäiseksi aloin lukea ohjekirjaa, siis ennen kuin olin edes vilkaissut kameraa. Mutta tiedättekö tunteen, kun on jotain siistiä, mitä on tovin odotellut, ja h-hetken saapumista haluaa venyttää vielä hiukkasen? Niin no niin, sitten aloin varovasti vilkuilla, mitä sieltä pakkausmateriaalien keskeltä pilkottaa, ja lopulta uskalsin punnita kameraa kädessäni, onpa se pieni! Mutta objektiivin, salaman ja kantohihnan kiinnityksen jälkeen otus alkoi näyttää hieman vakavasti otettavammalta.

Huh hei, tämä neiti viettää tiettävästi tulevat vapaahetkensä vaellellen pitkin maita ja mantuja antautuen valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan! Kaverit hoi, jossain kohtaa voisin haluta kuvausmalleja, että pääsen harjoittelemaan ihmisten kuvausta ja tietysti valokuvaterapointia hehheh.

Onnenkantamoinen nro 2. 

Postissa saapui myös toinen odotettu paketti: Marie Kondon Konmari - siivouksen elämänmullistava taika -kirja! Toivon, että saan puhtia siivoukseen ja vanhasta roinasta luopumiseen tästä kovasti hehkutetusta Konmari-opuksesta. Palaan astialle, kun olen perehtynyt tarkemmin Konmari-metodiin.

Onnenkantamoinen nro 3. 

Postipakettien hakureissulla poikkesin myös kirjastossa, mitä olin fiilistellyt jo etukäteen koko päivän ajan. Tällä kertaa tein vain pikavisiitin, mutta mukaan tarttui onnenkantamoiseen nro 1. liittyen Kamera-lehtiä ja lisäksi Image- ja Fit-lehdet sekä mahtavan kirjailijan Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat -pokkari.

Onnenkantamoinen nro 4.

Löysin sängynaluslaatikosta jouluvalot!! Ihanaa, pääsee oikein kunnolla fiilistelemään pimeneviä iltoja. (Apua, mitähän tapahtuu, kun Konmari iskee meidän sängyn alle... Sinne on nimittäin ahdettu kamaa vähän "poissa silmistä, poissa mielestä" -periaatteella.)

Onnenkantamoinen nro 5.

Mun karvapallero korvanlämmittimet löytyivät! Olin hukannut ne työpaikan taukotilaan, kun olin siis viime viikolla kausiapulaisena töissä Hulluilla Päivillä.

Päivän onnenkantamoisista suurin oli kuitenkin se, että tapasin poikkeuksellisen montaa rakasta ihmistä ja sain rentoutua hetkeksi luonnon helmassa meidän haukun kanssa, poissa ydinkaupungin asfalttiviidakosta. Näiden hetkien muisto lämmittää mieltä vielä pitkään <3.

Mitä kivaa sinulle tapahtui tänään? Ovatko onnellisuuspostaukset mielestäsi jäätävän ärsyttäviä vai tuovatko ne sinulle hyvän mielen?

Bisous, Niina

P.S. Vaihdoin pitkällisen pohdinnan jälkeen blogin nimen Ninnun nikseistä "une petite life" (suomeksi= yksi pieni elämä). Postailen nimen valintaprosessista vielä erikseen ja kerron, mikä nimivaihtoehdoista oli teidän suosikkinne. Lisäksi blogin ulkoasussa luvassa lähiaikoina joitakin muutoksia, mutta koitan hoitaa muokkauksen epäsuosittuina lukuaikoina ;).

Summary in English

Hi, hope you’re having a charming evening, all of you!

Today many lovely things happened to me.

Stroke of luck no 1. Like I’ve told you before, I’ve been lately into photography. And today I got my brand new camera!!! No kidding, I had butterflies in my stomach when I was opening the package. I’m so going to spend my free time wandering and photo shooting all around Helsinki.

Stroke of luck no 2. There were also another package waiting for me at the post office: Marie Kondo’s book Konmari - The Life-Changing Magic of Tidying Up! I’m really excited because we have a quite small apartment and we need to get rid of lots of things. I’ll keep you posted how it’s going with Konmari method!

Stroke of luck no 3. I stopped by at the library and took some photography magazines and Khaled Hossein’s book And the mountains echoed.

Stroke of luck no 4. I found our Christmas lights! In Finland, during the fall and winter we put a lot of candles and different kind of lighting inside and outside of our houses to avoid a complete depression without sun shining ;).

Stroke of luck no 5. I found my ear warmers that I thought would be lost!

Today's greatest stroke of luck of was clearly the fact that I met exceptionally many of my loved-ones. And spend a moment away from the very city center, in the middle of beautiful autumn colors with my family’s dog.

What made your day today? Do you find blog posts about happiness extremely annoying or do they bring you into a good mood?

Have a lovely evening!

Bisous, Niina

P.S. Finally, I changed my blog's name from Ninnun niksit to "une petite life" (that means one small life). I'll explain later why I chose this name and, in addition, I'll tell you what was your favorite name according to the survey! I'll change the blog's layout soon, but I'll try to do most of the modifications during the time that most of you probably not reading my blog ;).

Unelmoi isommin - Dare to dream bigger!

(In English below)

Sattuipa käteeni eräänä kauniina viimekesäisenä päivänä pieni kirja nimeltä Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä. Tämä Saku Tuomisen teos oli lojunut jo pidemmän tovin unohdettuna keittiön kirjapinon alimmaiseksi niteeksi (miksi ne hyvät asiat tuppaavatkin piiloutumaan kaapin perälle tai unohtumaan johonkin nurkkaan kuten viime postauksen täysjyväriisijauhotkin?!). Lukaisin opuksen puolessa tunnissa ja tohdin sanoa, että kolahti ja kovaa.

Olen jo vuosikausia metsästänyt hyvän elämän reseptiä eri lähteistä: Olen tutustunut mindfulnessiin eli tietoisuustaitoihin, luonnon hyvinvointivaikutuksiin, vuorovaikutustaitoihin ja omien arvojen hahmottamiseen (uskallan varovaisesti luvata, että ainakin osasta em. aiheista on tulossa postaus myöhemmin tänä syksynä).

Mindfulnessiin eli tietoisuustaitoihin aloin perehtyä käytännön harjoitteiden kautta jo vuonna 2012 sekä myöhemmin kandidaatintyöni muodossa. Näiden vuosien aikana tuli kahlattua kymmenittäin alan asiantuntijoiden artikkeleita, tutkimuksia ja self-help-oppaita. Tietoisuustaitojen opeissa korostuu nykyhetkeen keskittyminen, niinpä suuntasin tarkkaavuuteni vuoroin hengitykseen (oooom), ympäröiviin ääniin (kukkokiekuu), kehon tuntemuksiin (kutittaa) tai keskityin kuuntelemaan aidosti vuorovaikutustilanteissa (koska toi lopettaa… no ei ;)). Sain mindfulnessin keinoilla runsaasti eväitä nykyhetkestä nauttimiseen, mutta tuntui, että jotain vielä uupui.

Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärän mukaan elämänlaatumme koostuu kolmesta osa-alueesta: tulevaisuuden haaveista, nykyhetken tekemisestä ja menneiden muistelemisesta. Tuomisen teoksen luettuani tuntui kuin olisin löytänyt puuttuvat palaset: tulevaisuuteen suuntautuvan haaveilun ja menneiden hyvien hetkien muistelemisen. 

Tässä postauksessa keskityn juuri oppimaani taitoon eli haaveiluun!

Lukukokemuksen innoittamana aloin pohtia, että mikä ihme oli lapsuuden haaveeni? Aloin sorkkia episodisen muistini ja synkän alitajuntani uumenia ja (hieman nolostuneena) onnistuin palauttamaan mieleeni, että lapsuuden haaveenani oli olla isona malli ja kirjailija.

Entä mitä ajattelen lapsuuden haaveistani nyt? Kuulostaapa hankalalta ja saavuttamattomalta, vain ani harva menestyy mallina tai kirjailijana. Ja nyt on jo liian myöhäistä eli kannattaa keskittyä mieluummin muihin asioihin kuten esimerkiksi opiskelemaan psykologiaa ;). Silti aina säännöllisin väliajoin kumpainenkin haave on pompsahtanut mieleni sopukoista häiritsemään muita rationaalisia ja aikuismaisia suunnitelmiani.

Mutta eipä kiirehditä ja haudata hulluimpiakaan haaveita ihan vielä! Tuomisen sanoin: ”Näitä unelmia voi pitää järjettöminä. Mutta aivan yhtä järjetöntä on pitää niitä järjettöminä, sillä maailma on täynnä ihmisiä, jotka tekevät asioita, joita useimmat eivät aluksi uskoneet mahdolliseksi.”

Niinpä niin. Vielä lainatakseni erästä Tuomisen mainiota ja ravistelevaa kysymystä: ”Kuka tietää, missä raja saavutettavan ja ei saavutettavan välillä kulkee?”

Palaan vielä huikentelevaisiin lapsuuden haaveisiini. Malli ja kirjailija. Malli on pinnallinen, kaunis ja kiinnostavan näköinen katseiden kohde, joka esillä persoonansa ja ulkonäkönsä kautta. Kirjailija puolestaan on älykäs, luova, omaan maailmaansa uppoutuva ja teoksensa kautta kaikkien tietoisuudessa. Kummatkin ovat rohkeita ja jossain määrin julkisia ammatteja. Ihailen omaa röyhkeää itsevarmuuttani, sillä penskana mä vaan tiesin, että musta tulee kirjailija koskaan sitä kyseenalaistamatta. Vanhempien, kavereiden ja ala-asteen opettajan kehumana kuvittelin kymmenvuotiaana olevani jo aikamoinen satutäti. Sittemmin luova kirjoittaminen on saanut väistyä tieteellisten tutkimusraporttien, tenttivastausten ja oppimispäiväkirjojen tieltä. Mallihaaveeni sen sijaan alkoi vesittyä, kun huomasin, että minusta ei tullutkaan 172 senttistä ja esimurrosiän teiniangsteissa ahdistuin rumasta finninaamastani.

Tuomisen mukaan lasten unelmat ovat intohimoisia, varhaisnuorten konkreettisia ja aikuisten realistisia. Varttuessa on siis vaarana jumahtaa haaveilemaan vain järkevistä ja turvallisista asioista. Katsotaanpa, kuinka minulle oli käynyt: Kaksi kuukautta sitten unelmoin siitä, että ehtisin vielä jossain vaiheessa elämääni lukea kaunokirjallisuutta, kirjoittaa runoja ja opetella soittamaan kitaraa, ehkä sitten eläkkeellä. Suurimman osan ajasta en edes muistanut näiden haaveiden olemassaoloa, sillä koko yliopistourani ajan olen hyväksynyt ”realiteetit”, joiden mukaan ehdin lukea rakastamiani romaaneja vain kerran vuodessa mökillä, runoista ja kitaransoitosta puhumattakaan. Kaikki hullu luovuus on siis hautunut vuosikausia psykologian kirjapinojen ja artikkelinippujen alla.

Kaksi kuukautta vanhempana, valaistuneena ja viisastuneena päätin ottaa lapsuuden unelmani tarkempaan syyniin ja tutkia, onko niissä enää mitään itua tai tarttumapintaa.

Haave 1, malli:

Toimenpide 1: Selvitä mitä kaikkea mallit tekevät. Nooo mallit ovat lehtikuvissa, mainoksissa, tv:ssä tai muotinäytöksissä.

Toimenpide 2: Selvitä miten tällainen alipituinen yli 18-vuotias tavallinen tyttö pääsee malliksi. Well, Facebook on täynnä hiusmallihakuja ja mallitoimistot etsivät jatkuvasti uusia mainosmalleja, joille ei ole pituus-, ikä- tai ulkonäkövaatimuksia.

Toimenpide 3: Tyrkytä itseäsi eli hae malliksi. No jooooo ehkä, hiusmallihommista saisi ainakin ilmaisen värin ja leikkauksen, kivoja kuvia itsestään ja kokea kuvauspäivän fiilistä. Ja ihan salassa muilta voi myös lähettää kuvan ja hakemuksen mallitoimistoon, ei kai siinä mitään menetä.

Tulos:

Seurailen facebookin hiusmalli-ilmoituksia ja harhauduin mallihommista pienelle sivupolulle eli valokuvauksen maailmaan. Olen alkanut kuvata enemmän ympäröiviä kauniita asioita, räpsimään satunnaisia selfieitä ja suunnittelemaan millaisia kuvia haluan liittää blogikirjoituksiini. JA päättänyt vihdoin ostaa elämäni ensimmäisen järkkärin, juhuu (HUOM: vinkkejä hyvistä järkkäreistä aloittelijalle otetaan mielihyvin vastaan)! Psykologisointiin taipuvaisena ja siihen jonninmoisen koulutuksenkin saaneena olen pohdiskellut, mistä tällainen mallihaave pohjimmiltaan kumpuaa, mitä tarvetta mallinhommilla täyttäisin ja miksi tekisin jotakin niin ”pinnallista”. Toisaalta en halua suhtautua unelmaani liian syväluotaavasti vaan ajatella, että kuvauspäivä voisi olla hauska elämys muiden kokemusten joukossa eikä kaikkien kiinnostusten kohteiden tarvitse olla sieltä syvällisimmästä päästä tai tähdätä maailman parantamiseen.

Haave 2, kirjailija:

Toimenpide 1: Mitä kirjailijat tekevät, miten heistä tulee kirjailijoita? No kirjailijat kirjoittavat.

Toimenpide 2: Hanki muistikirja. Maksoi kaksi euroa Tigerissa ja vei aikaa noin vartin. Lisäksi sen kannessa on ihana kissan kuva.

Toimenpide 3: Raivaa aikaa kirjoittamiselle. No, mähän just sanoin ettei ole aikaa, kun opiskelen ja kaikkea! Väärin. Ota vaan se muistikirja käteen ja päätä, että ainaisen sosiaalisen median kyttäämisen sijaan raapustat vihkoosi yhden lauseen silloin tällöin. Havahdut tunnin päästä ja huomaat kirjoittaneesi haiku-runon.

Toimenpide 4: Nauti. Älä pilaa lapsuuden haaveitasi aikatauluttamalla ja änkemällä niitä väkipakolla kalenteriisi. Pidä sen sijaan muistikirja näkyvällä paikalla kotona ja kuljeta repussa mukana, niin tulet yhä useammin tarttuneeksi siihen, jos niikseen tulee.

Toimenpide 5: Analysoi fiiliksiäsi. Miltä kirjoittaminen tuntuu, saatko siitä kiksit, pääsetkö flow-tilaan, rentoudutko, tekeekö mieli jatkaa? No todellakin!

Tulos:

Yllä mainittujen toimenpiteiden lisäksi kävin taannoin Rikhardinkadun kirjastossa, jossa on tuhansia ja taas tuhansia teoksia. Siellä tajuntaani jysähti, että vaikka kuinka moni ennen minua on onnistunut kirjoittamaan romaanin, keittokirjan, tietokirjan tai runokokoelman, miksen siis minäkin! Tällä erää nautin matkasta kirjailijaksi: blogin kirjoittamisesta, modernien ”runojen” rustailusta salapaikassani meren äärellä ja toisten teosten lukemisesta. Aikaa lukemiselle löytyi, kun hoksasin, että kirjaa ei ole pakko lukea yhdeltä istumalta (Sherlock!), vaan onkin ihan hauskaa, että aina on joku kirja vähän kesken ja lisäksi aloin käräyttämään itseäni päämäärättömästä somettamisesta, joka saattaa syödä helposti tunnin pari päivässä hyvää romaanin lukuaikaa.

Ninnun niksi nro 2: Muistele mikä oli lapsuuden haaveesi tai mikä on tämänhetkinen hulluin ja kutkuttavin unelmasi. Älä tyydy tähän vaan listaa ainakin kolmekymmentä unelmaa ja rankkaa niistä parhaalta (huom. ei järkevimmiltä) tuntuvat. Mieti ylläolevien esimerkkien avulla vähintään 3-5 konkreettista toimenpidettä, joiden avulla voisit lähestyä haavettasi. Otettuasi nämä askeleet kohti unelmaasi, fiilistele (ks. toimenpide 5). Jos haave tuntuu omalta, keksi lisää tapoja toteuttaa unelmaasi. Sitten siirry seuraavaan unelmaan ja toista proseduuri.

Syksyn opinnot ja työt alkavat kohta vaatia veronsa, mutta tällä kertaa en halua hautautua täysin psykologian ja tutkimuksen ihmeelliseen maailmaan vaan aion malli- ja kirjailijahaaveiden toteuttamisen lisäksi soitella toisinaan myös ukulelea (lue: myöhemmin tähtäimessä kitara). Tämän hetken avainsanoja unelmien toteuttamisessa ovat vauvan askelin, ilman paineita ja nauttien.

Haaveilun ja ihanien muistojen täyteistä viikonloppua kaikille!

<3: Ninnu

P.S. Oletko sinä lukenut jotain ajatuksia tai vanhoja piintyneitä tapoja ravistelevaa kirjaa, jota voisit suositella?

P.P.S. Ehtikö joku testaamaan omenapiirakka-reseptiä? Olisi kiva saada kommentteja oliko ihan kuraa vai aivan loistava keksintö?

P.P.P.S. Tänään on myös terveystädin vapaailta, sillä aion herkutella vihiksillä (eli viime aikoina kovasti kohinaa herättäneillä Hoviruuan kasvispiirakoilla, jotka vastaavat perinteisiä lihapiirakoita, mutta ovat täysin vege) ja ranskanperunoilla! Tulevat ruokapostaukseni koskevat kuitenkin pääasiassa yltiöterveellisiä herkkuja, koska pidän itseni haastamisesta ja saan siitä kiksit, että keksin ainakin melkein yhtä herkullisen vastineen perinteisemmille rasvasokrukaurakermasiirappisuolavehnäjauhotaateli-täyteisille ruokalajeille tai leivonnaisille.

Summary in English

Last summer I found a very inspiring little book called Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä (in English “A good life – a short course” written by Saku Tuominen). Tuominen asks: What were your dreams when you were a child? Have your dreams changed? I bet they were more passionate as a child such as “I wanna became an astronaut” and now they are mostly a bit boring and rational like “I wish I had time to read a good book”.

Some quotes of Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä:

“Who knows where the border of reachable and non-reachable is drawn?”

“You can consider these dreams insane. But it’s equally insane to consider them insane, because the world is full of people who have achieved something that most people considered unattainable.”

When I was little I wanted to became a model and a writer. At some point I started to doubt, be afraid of and forget these dreams.  Now I decide to start a sort of empirical research: I want to test whether my childhood dreams are still my dreams or not and how could I approach them concretely. So the another day, I bought a notebook and, in addition, I’m looking for an opportunity to become a hair model (you’ll get a free haircut and/or hair color, not bad ;)). The way I wanna explore my dreams are: enjoying the path, taking baby steps, being curious and not having stress.

Ninnu’s lifehack nro 2: Try to remember which was your childhood dream or what is your wildest dream at the moment. Don’t hesitate and list at least thirty dreams and rank the best ones. Think at least 3-5 concrete steps how to follow your dream. After and while taking those steps analyze your feelings: do I feel that the time is flying (flow), am I relaxed, am I enjoying it? If the answers are yes, maybe that’s your thing. And then choose another dream and repeat!

I’d like to know if you have read a book that changed your way of thinking? What was it?

Have an amazing weekend full of dreams!

<3: Ninnu

P.S. Starting today, I’ll try to write a little summary in English every of my blog posts. Stay tuned!