Valokuvausvinkkejä aloittelijoille ja koiralenkkejä // Some photography tips for beginners

Viikonlopputerveisiä täältä Keski-Vantaalta!

Tässä postauksessa valotan, kuinka olen pärjännyt uuden järkkärini kanssa, sekä kerron teille, miten muokkaan kuvia.  Rivien välistä ja riveiltä luettavissa myös joitakin valokuvausaiheisia vinkkejä.

Valokuvausjuttuja ennen, nykyisenä paluumuuttajavantaalaisena koen, että minua ja Vantaata kohdeltiin toissailtana aivan väärin ja haluan jakaa tämän kokemuksen teille: Tein puhelimitse ilmoituksen yksinään vaeltelevasta kissasta Karkurit.fi-palveluun. Kerroin kissan haahuilleen Keski-Vantaalla. Loukkaannuin suunnattomasti, kun palvelun työntekijä sanoi Tikkurilan alueen kuuluvan Itä-Vantaaseen?!?! En allekirjoita, en sitten millään! Itä on aina jotenkin pahamaineinen.

Tämä on ainut tämän postauksen kuvista, jota en muokannut lainkaan. Tässä vielä harkitaan, lähtisikö lenkille. / This is the only photo of this blog post that I didn't modify at all. "Just considering whether I feel like going out."

Muutettuani äidille, olen saanut viettää aivan ekstrapaljon aikaa meidän perheen kullannupun eli Nellan kanssa. Koiravanhus täyttää kesällä 14 vuotta ja on koko naapuruston toisiksi vanhin haukku. Korkeasta iästään huolimatta Nellaa luullaan edelleen pennuksi, sen verran virkeäsilmäinen ja sorjarakenteinen pikkuneiti on vieläkin. Ainoastaan etujalan leikkauksen yhteydessä tapahtuneesta hoitovirheestä johtuva nivelrikko vaikeuttaa välillä liikkumista ja uni maittaa entistä useammin ja sikeämmin.

Eteisen matolla on hyvä kerätä voimia tulevaa lenkkiä varten. / Recouping on the vestibule carpet before the outdoor activities.

Haukotuttaa vielä vähän. Nella ei ole koskaan ollut mikään aamuvirkku. // Yawn. Nella has never been a morning dog. 

Ulkona Nella reipastui ja ärhenteli muutamalle röyhkeälle kilpakosijalle.

Syksyllä hankin ihka ensimmäisen järjestelmäkamerani. Olen aina tykännyt valokuvauksesta ja kuvien muokkailusta, mutta syksystä alkaen vauhti on vain kiihtynyt. Minulla ei ole Photoshoppia tai mitään muutakaan järkevää kuvien muokkausohjelmaa, eli ihan Windowsin ilmaisantimilla mennään. Tällä hetkellä blogitekstin tuottaminen ja mielenkiintoisten kuvien räpsiminen menevät selkeästi kuvanmuokkauksen edelle, kaikkeen ei vaan riitä rahkeet yhtä aikaa.

Tähän väliin todettakoon, että en ole ehtinyt tutustumaan manuaaliasetuksilla tai edes salamalla kuvaamiseen pätkän vertaa, mikä harmittaa vähän. Kuvasin kuukausitolkulla pelkällä automaattiasetuksella, joka on ihan ok useimpiin tilanteisiin. Helpotukseni oli suuri, kun havaitsin, että kamerassani on valmiita kuvausasetuksia (SCN, scenes, kuvaustilat) mm. potrettien, maiseman ja lumen kuvaamiseen. Siitä lähtien olen pelannut pelkästään niillä.

Kuitenkin, kevät tuo tullessaan enemmän valoa, mikä on suoraan verrannollinen energiatasojen nousuun ja niukemman yöunen tarpeeseen ainakin itselläni. Josko kevään aikana, lisääntyneen virkeyden voimin ottaisin ensimmäiset kuvani ihan omilla asetuksilla. Hypetetään sitä sitten, kun se on ajankohtaista.

Tähänastisella kokemuksellani Olympus Pen E PL-6 -kamerasta, voin suositella kyseistä järkkäriä etenkin aloitteleville kuvaajille. Itse nautin suunnattomasti, kun pääsin heti valokuvaamisen makuun ilman pitkällistä opettelua eri asetuksista. Ja laatu on mielestäni aina vähintäänkin hyvää. Lisäksi on myös hyvä muistaa, että hyvän valokuvaajan tekevät ihan muut ominaisuudet kuin kalliit ja viimosen päälle olevat kameravehkeet. Jopa älypuhelimella saattaa saada loistavia otoksia, jos on osaava kuvaaja linssin takana. Ainoa, mikä Olympuksessa on nyppinyt, on se, että en ole saanut Pen Pal -sovellusta, eli kuvien siirtymistä kamerasta suoraan älypuhelimeen, toimimaan, vinkkejä?

Tätä kuvaa muokkasin paljon reilummin kuin yleensä muokkaan kuvia. Luonnollisuus vetoaa yleensä eniten. // I modified this photo a lot more that I usually modify photos. Normally I prefer natural looking snaps.

Yllä olevaa kuvaa olen muokannut tavoistani poiketen poikkeuksellisen paljon. Yleensä perusmuokkaukseeni kuuluu hippunen lisää kontrastia ja valoa sekä kylläisyyttä. Sen sijaan, kun kuvaan Olympuksella, vähennän joskus aavistuksen verran kylläisyyttä, sillä etenkin sisätiloissa tällä kameralla otetut kuvat tuppaavat olemaan hyvinkin punasävyisiä.

Eli ihan pienillä modauksilla ilman kalliita ohjelmia saa kuviin helposti ryhtiä. Sitten on tietysti mm. Instagram ja erään kuvaajaystäväni suosittelema Snapseed -applikaatio, josta löytyy jos jonkinmoista filtteriä ja kuriositteettina itsellenikin hyödylliseksi osoittautunut toiminto ihon näppylöiden häivyttämiseen kuvista.

Lisätty kylläisyyttä, kontrastia, kirkkautta. // Added some saturation, lightness and contrast.

Olen myös huomannut, että valokuvauksen myötä kiinnitän entistä enemmän huomiota kiinnostaviin yksityiskohtiin, valon ja varjon vaihteluun, kauneuteen ja omaan naamatauluuni. Itseni kuvaaminen tai kuvattavana oleminen on ollut vuoroin ihastuttava ja kauhistuttava kokemus. Näytänkö näin "vanhalta" tai finniseltä? Tai: Enpä olisi uskonut, että itsestäni saa noin mielenkiintoisen tai pysäyttävän otoksen. Tästä lisää tulevassa valokuvaterapia-aiheisessa postauksessa! Katso edelliset saman teemaiset kirjoitukset täältä.

Mistä saatte parhaat vinkit valokuvaukseen? Mitä kuvaatte mieluiten?

Ihanaa, valoisaa sunnuntaita! Nauttikaa auringosta (ainakin täällä paistaa, toivottavasti sielläkin! <3
Gros bisous (=Paljon suukkoja. Paljon, koska viikonloppu ja hyvä fiilis ;)), Niina

Ota yhteyttä: niinamariavblog@gmail.com

Seuraa blogia: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

***
Lue myös / Read also:
Valokuvaterapiaa / Phototherapy
Päivä, jona sain ensimmäisen järkkärini / The day when I got my first systems camera
Kuvia Mardidin matkalta / Photos from my trip to Madrid.
***

Lovely Sunday for everyone!

Since, I moved back to my mom's place, I've been lucky to have spent so much time with our dog, Nella. She is already 14-years-old, but still very lively and energetic lady.

I've been really satisfied with my new systems camera, Olympus Pen E PL-6. It's very easy to use for a beginner. During the first months, I used only automatic settings but now I've moved to SCN-settings, where you can find different scenes (SCN, scenes) for portraits, snow and views etc.. As soon as I'll have more time, I'm going to practice manual usage of my system camera, but one thing at the time. Also, I use only Window's free image processing programs to modify my photos. 

Still, I think that you don't need expensive camera or Photoshop to make interesting and good photos. Even with your smart phone camera you can develop as a photographer. Just try to find unexpected angles of view and interesting details, or, whatever is your thing. For now, more important for me, it's to develop as a writer and photographer, image processing needs to wait. 

Where do you find best tips for photographing?

Enjoy your Sunday!
Gros bisous, Niina

Contact me: niinamariavblog@gmail.com

Follow my blog on: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Muutto takaisin äidin helmoihin, lyyrikko on irti ja uusien ideoiden tulva // Moving back to my mom's place, wild lyrics and a bunch of new ideas

Opiskelijakämpän autuutta: Halpa vuokra, rumat lattiat, mahtava sijainti. // Student life in a student apartment: Cheap rent, ugly floor, excellent location.

Vertailun vuoksi opiskelija-asunnon blankot valkoiset seinät ja alimpien kuvan tapetti. Kumman valitsisit? // Student house where I moved from.

Tavarat alkavat löytää pikkuhiljaa paikoilleen uudessa huoneessani, mutta kaikki tulee olemaan kesken vielä usemman viikon ajan. // Litle by little my new room starts to look like mine.

Fiilailen vanhoja tunnelmallisia sukupolvelta toiselle säilyviä huonekaluja. Rakkaimmat huonekaluni ovat kulkeneet suvussamme vuosikymmeniä, kuten tuo valkoinen lipasto ja peili (yli 30 vuotta). Myös meidän keittiön pöytä (ei kuvissa) on 70 vuotta vanha ja ollut meidän suvussa nelisenkymmentä vuotta. Diggaan :) // I love vintage furniture. This mirror and bureau are over 30-years-old. Also our kitchen table (not on the photos) is 70-years-old and has been in our family over 40 years.

Terve, coucou!

Tuntuu, että pitkästä aikaa pääsen taas hurvittelemaan blogin parissa, jee!

Täs on ollu vähän kaikenlaista muuttoo,
kaks viikkoo ihan luokatont' hoppuu,
mä lupaan et sama toistuu ens kesänä, ens kesänä, taas,
ens kesänä, ens kesänä
(muutto taas!)
Mä niin diggaan tätä Vandåå,
omil juurillani tääl oon,
joskus mä lupasin, et Vantaa, ei ikinä enää,
ei ikinä, ei ikinä 
(ha!)

(Toim. huom.: Olen varsin taitava ja (hyvin) pienissä piireissä tunnettu laulujen uusiksi sanoittaja. Olen aika ylpeä ylläolevasta tuotoksesta nimeltä "Mother Vantaa".)

Eli blogihiljaisuutta ei selitä madafakin darra (vs. Roope Salmisella & Koirakavereilla, joilla kyseinen darra on ilmeisen kroonisesti toistuva vaiva) vaan muutopuuhat. Nyt on siis kimpsut ja kampsut roudattu Etu-Töölöstä Vantaalle, sillä meitsi muutti täksi kevääksi takaisin äidin huomaan. Jäin siis vaihtoleskeksi, kun poikaystäväni otti ja lähti vaihto-opiskelemaan täksi kevääksi Hollantiin. Psyykkisesti varmasti rankka, erittäin haikea, mutta kasvattava kokemus, sillä olen tähän mennessä ollut meistä se, joka lähtee (Lyon + Montréal yht. 10 kk). Toisaalta, olen tavallaan innoissani, sillä etäsuhteeseen liittyy mielestäni paljon romantiikkaa, traagista kaipuuta, sydänveren vuodatusta ja maailmanluokan jälleennäkemisen riemua. Viihdyn myös enemmän kuin hyvin äidin luona ja oman väliaikaisen huoneeni sisustus ja maritus (mikä maritus? katso lisää täältä) pitää minut kiireisenä.

Mutta eteenpäin! Olen päivittänyt ahkerasti blogin Instagram tiliä, eli sieltä voi yytsiä kuulumisia, jos tuntuu, että varsinaisten postausten välillä on liian pitkiä taukoja. Eli blogin instahan on, yllätys yllätys: @unepetitelife

Lisäksi Facebookissa kannattaa tykätä une petite life:n sivusta, koska myös sinne päivittelen postausten välissä  muita juttuja ja tiedotan, jos on jotakin tiedotusluontoista asiaa.

Nyt mulla on mielenpäällä vegaanikosmetiikka, persoonallisuustestaus ja vanha kunnon valokuvaterapia. Myöskin päihdehäiriöistä ja syrjäytymisestä haluaisin kirjoittaa lähiaikoina. Kuulostaa jo itsellenikin hengästyttävältä, mutta tänä viikonloppuna pyhitän ainakin parille postaukselle aikaa. Ainiin, olen myös pimittänyt teiltä muutamia herkullisia vegereseptiä jo jonkin aikaa, joten nekin pitäisi saada tulille.

Pysykää kuulolla ja hupaisaa pikkulauantaita<3!

Gros bisous, Niina


Coucou!

Sorry about the silence on the blog! I've been extremely busy during last couple of weeks: I moved out from our Helsinki apartment to my mom's house in another city near by, because my boyfriend left for an exchange in Netherlands. So, at the moment I'm kind of exchange widow (if you can say so). Hard times, but I think it's my turn to be the one who's waiting for another one, However, before, it has always been me leaving (to Lyon and then to Montréal, total 10 months).

Soon, I'm going to post about vegan cosmetics, my daily skin care routines, personality test in psychology and, oldie but goodie, phototherapy. Plus, I have couple of delicious vegan recipes that I haven't shared before. So stay tuned!

Meanwhile, to keep yourself posted, follow my blog's Instagram: @unepetitelife and Facebook page. 

Enjoy your Wednesday guys<3!

Gros bisous, Niina

Uusivuosi, kujeet // Blog's New Year

Photo: Johannes Yrjö

Mediassa taidetaan tykätä vuosikatsauksista. Et ole varmaankaan lukenut tarpeeksi montaa, joten tässä vielä yksi:

Kiitos kuluneesta vuodesta, tai paremminkin näistä muutamista kuukausista, jotka olette viihtyneet blogini parissa! On ollut kyllä hauskaa! Kirjoittaminen on mulle itsessään jo palkinto, mutta teidän kommentit, tykkäykset ja ihan vaan se, että näen, että tekstejäni on käyty lukemassa, antaa lisäpotkua jatkaa kirjoittamista ja etenkin raapustella säännöllisesti. Enpä olisi alkusyksystä uskonut, että postauksiani olisi luettu kymmeniä, satoja ja jopa tuhansia kertoja! Vetää aika mietteliääksi, mutta kiitolliseksi. Kiitos kaikille lukijoille<3!

une petite life on pikkuhiljaa ottanut muotoaan, mutta blogi tulee jatkossakin elämään omien fiilisteni mukaan. Otan toki mieluusti toiveita ja ehdotuksia vastaan: Mistä pidätte, mikä ärsyttää, mikä voisi olla toisin? Onko toiveita postausaiheista? 

Ihailen suuresti kriittisiä ja kipakoita kolumnisteja, jotka ottavat käsittelyynsä aina jonkin päivänpolttavan teeman. Kunhan itsesensuurini ja sisäinen kriitikkoni hellittävät hieman ja kun on hieman enemmän aikaa käytettävissä, tykkäisin kirjoitella myös kantaaottavampia postauksia. Pöytälaatikossa yhden naisen mielipidekirjoituksia on jo riittämiin, mutta katsotaan, milloin rohkeus ja taito riittävät niitä julkaisemaan ;).

Psykologia on toinen lempilapseni ja psykaturinoita riittää, vaikka muille jakaa. Aion jatkaa juttusarjaa valokuvaterapiasta ja sen jälkeen kuulostella mistä päin tuulee. Onko jokin psykan osa-alue tai psykologian opiskeluun liittyvä aihe, josta haluaisit kuulla lisää?

Kierrätysmuodista on myös luvassa lisää juttua (katso aiempi postaus täältä). Ajattelin esitellä teille mun suurenmoisia kirpparilöytöjä ja kertoa muutaman vinkin, mistä ja milloin kannattaa shopata.

Niin ja vegereseptit pysyvät kehissä. Luvassa myös kaikennäköistä muuta em. aihepiirien ulkopuolelta. Vain elämä on rajana, jihuu!

Näillä puheilla ja näillä suunnitelmilla kohti vuotta 2017!

Miten meni uv? Teitkö uudenvuodenlupauksia?

Bisous, Niina

P.S. Uusivuosi uusi fontti!

***

Lue myös / Read also:

2016, kiitos. 2017, tervetuloa. // 2016, thank you. 2017, welcome

***

These four months, that I've been writing this blog, have been amazing. I couldn't imagine, when I started blogging couple of months ago that so many people - tens, hundreds and thousands - would read, comment and like my posts! Thank you all<3!

Near and further on the future, I'm going to write about psychology, ecological fashion, vegan recipes and maybe some opinion pieces, among many other things. Only life is a limit! In addition, I'd be glad to hear if there's something that you'd like to read more about? Some specific aspect of psychology perhaps? What do you like/dislike about my posts?

With this speech and these plans, towards the 2017!

How was your New Year? Did you made any New Year's resolutions?

Bisous, Niina

P.S. New Year, a new font ;)!

2016, kiitos. 2017, tervetuloa. // 2016, thank you. 2017, welcome.

Vuosi 2016 olit hyvä ja täysi. Teit myös kipeää ja opetit paljon.

Talvi ja kevät. Olitte täynnä kiirettä, levottomuutta ja uuden oppimista. Uusi koti ja uusi työ. Tukholma, Frankfurt, Kööpenhamina, Tallinna. Joka viikonloppu jossakin. Pirskahtelua, jälleennäkemisiä, arjen yläpuolella leijailua.

Kesä 2016, sinä aloit täydellä irtiotolla. Paluu Pariisiin, joka oli joskus, hetken verran, ollut minulle koti. Olit kiireinen ja vähän vieras, en heti tunnistanut sinua. Lyon, ja kaikki oli taas niin kuin pitikin. Uusi tuttavuuteni, Montbrison, jäit mieleen; kohtaamisia ystävien ja tuntemattomien kanssa, lämmittävää vieraanvaraisuutta, hämärtyvä kesäilta. Kesä, kuitenkin päällimmäisenä mielessäni edustat muutosta ja oivalluksia, jotka syntyivät paljaista jaloista, aamu-uinneista, valosta. Ajasta.

Syksy, minun oli aluksi vaikea hyväksyä sinua. Jäin kiinni kesään. Toisaalta kutkutit. Uutta täynnä, kuten aina. Minulle olit kuitenkin pimeämpi ja raskaampi kuin kukaan edeltäjäsi. Vähän liikaa kaikkea. Silti useita pilkahduksia, kevyitä onnenhetkiä ja Madridin aurinko marraskuussa.

Talvi. Sinusta ei olekaan kuulunut vielä. Tai sitten olet vain muuttunut, uudenlainen. Ohut huurre nurmikolla, vain kevyt punoitus nenän päässä.

2017. Ihan nurkan takana. Tuot paljon tullessasi. Raastavaa ikävää, jälleennäkemisen riemua, uuden kodin, taas. Työntäyteisiä päiviä ja irtiottoja arjesta: Leiden, Pariisi (saat uuden mahdollisuuden), Moskova, Leiden. Ja mitä vielä. En tiedä, ja hyvä niin.

Hyvää uuttavuotta kaikille <3!

Bisous, Niina


2016, you were good to me. I learned from you a lot.

Winter and spring. You were restless and busy. New home, new job. Stockholm, Frankfort, Copenhagen, Tallinn. I was traveling all the time. Happiness, reunions, staying above the everyday life.

Summer, you started with a totally take off.  Comeback to Paris, that used to be my home for a little while. You were busy and a bit strange to me, I didn't recognize you at the first glance. Lyon, and everything was again how it should've been. My new reconnaissance, Montbrison, you got me: meetings with friends and strangers, heart warming hospitality, warm summer night. Summer, first of all, you represent new insight and change created by bare feet, morning swims, sun. And especially, time.

Fall, at first, I had difficulties to accept you. I was stucked on summer. On the other hand, you tickled. Full of new things, like you always are. For me, still, you were darker and harder that the ones before. Too full of everything. Still, some glimpses of brightness, crumbles of happiness and Madrid's sun on November.

Winter, haven't heard about you yet. Or, you're just changed, unrecognizable. Only light white frost on the grass, only slightly red nose.

2017, right behind the corner. You'll bring so much with you. Excruciating longing, elation of reunion and again, a new home. Days full of work and then take offs: Leiden, Paris (I'll give you a new chance), Moscow, Leiden. And what else. I don't know, but I like it that way.

Happy New Year for all of you<3!

Bisous, Niina

Tämä joulu on ihana, koska... - This Christmas is lovely, because...

Tämä joulu on ihana, koska
...on aikaa kirjoittaa blogia. Suunnittelin aluksi, että pidän some- ja blogipaaston joulupäivien ajan, mutta sitten olin, että mitä hittoa! Blogin kirjoittaminen saa ajantajuni katoamaan, poskeni hehkumaan ja jäseneni jäykistymään tuntikausien istuskelusta. En muista syödä, en kuule mitä ympärilläni puhutaan, en kaipaa mitään muuta. Tuntuu ihan hullulta katsoa jälkeenpäin, että tähänkö oikeasti uppouduin koko päiväksi? Enkä kirjoita edes elämää suurempaa romaania, vaan kevyehköä blogitekstiä. Hauskaa huomata, että kirjoittaminen taitaa yhä olla mun juttu. Päätin siis ottaa ilon irti joulupyhistä ja antaa näppäimistön laulaa!

Joulunvietto alkoi tänä vuonna hotellissa - This year we started to celebrate Christmas not-very-traditionally: at the hotel

Kaupungin valot, Helsinki - Helsinki city lights

Aaton aattona nepalilaista vegaaniruokaa - Nepalese cuisine, vegan

Tänä vuonna vähän sateisempi jouluaatto - This year, in Helsinki, Christmas Eve was rainy, not snowy

...saan hyvällä verukkeella pitää miniloman. Syksy on ollut täynnä uusia, mielenkiintoisia ja ihania asioita, mutta olen taipuvainen haalimaan näitä asioita liikaa kerralla. Nyt on hyvä pitää pieni stoppi, harkita missä kaikessa aion laittaa itseni likoon tulevana vuonna ja ihan vain keskittyä olemaan eikä liikoja suunnittelemaan.

...näin pitkästä aikaa tähtitaivaan. Liekö ydinkeskustassa liian valoisaa tai sitten - todennäköisemmin - olen ollut liian kiireinen tai ajatuksissani huomaamaan tähtiä.

Jokavuotinen perinne - Every Christmas tradition, a ginger bread house made by me :D

...saan niin monta valmista herkullista ateriaa nokan eteen! Harvinaisuutta!

...saan viettää aikaa läheisten kanssa<3.

...sain joululahjaksi uuden Harry Potterin!!! Voiko truefani tulla enää onnellisemmaksi, kun Potterin tarina jatkuu! Pikkuhiljaa olin alkanut hyväksyä karvaan totuuden, että meikäläinen on jästi, mutta ehkä, jos saan jostain käsiini ajankääntäjän, niin asian voisi vielä korjata.

...joulutoivotusten myötä tulee oltua yhteydessä moniin ihaniin ihmisiin, joihin ei ole hetkeen ollut missään yhteydessä. Vaikka monet eivät arvosta tekstarilla tai Facebookin kautta lähetettyä hyvänjouluntoivotusta, minulle se tuo hyvän mielen. Ajatukset viivähtävät hetkeksi toivotuksen kohteena olevassa henkilössä, joka on jollain tapaa tärkeä elämässäni ja mieli täyttyy mukavista muistoista. 

Mikä tekee sinun joulustasi ihanan?

Bisous, Niina
P.S. Tiedän, että osalle ihmisistä joulu ei ole syystä tai toisesta lainkaan iloinen juhla, joku karsastaa jouluvouhotusta tai ahdistuu joulun pyhistä, kun kaikki pysähtyy. Rakkautta<3!

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

***
Lue myös nämä / Read also:
Vegaanin joulu - Vegan's Christmas
Kyllä kelpaa - All good everything
Tämän aamun parhaimmistoa - The best things this morning 
***

This Christmas is lovely because
...I have time to write my blog. I don't remember to eat, I lost my perception of time, my eyes are shining. I can easily lost one day by writing. I'm not even writing a master piece or a novel. Still, I'm so glad to start writing again. 

...I have holidays! I'm too good to overbook my life, too curious about too many things, so now it's time to stop and think what I really want to do in my life.

...I'm getting so many of delicious meals, but I don't need to cook!

...I get to spend a lot of time with my loved-ones<3.

...I saw a starry sky that I haven't seen for a while - or just have being too busy to watch.

...I got new Harry Potter book for a Christmas gift! Can true fan be more happy, when HP's adventures continues?! During these years, I've started to accept the fact that I'm a Muggle, but with a little help of that magical object that can turn back time (how is it called in English btw?), I'm wondering could I still change my future.

...I send and received Merry Christmas wishes to/from so many lovely people that I haven't been in contact for a while. Good memories!

What makes your Christmas?

Bisous, Niina
P.S. I know that Christmas isn't joyful time for everyone. For some of us it might be more sad, distressing or frustrating than cheerful. Love for everyone!

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

KonMari ja siivouksen ajatuksia ravisteleva taika - KonMari and thought-changing magic of tidying

Koska KonMarin teos Siivouksen elämänmullistava taika herätti PALJON ajatuksia, niinpä päätin jakaa ajatuksenjuoksuani useampaan postaukseen. Kaikkiin KonMari-aiheisiin postauksiin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Ensinnäkin, kiinnostuin marituksen taustalla olevista psykologisista ilmiöistä. Miksi ihmiset ympäri maailmaa vouhkaavat siivoamisesta? Miksi KonMarin oppeihin suhtaudutaan kuin kulttiuskontoon? Toimiiko metodi, ja jos toimii, niin miksi ja mitkä ovat sen taustalla vaikuttavat psykologiset tekijät? Lue keittiöpsykologiaa, rautaista tutkittua tietoa ja omia mielipiteitäni sekoittava syväluotaava psykologinen analyysini aiheesta (työn alla, coming soon!). 

Toiseksi, teki hyvää huomata konkreettisesti oman elämän yltäkylläisyys. Se, että on varaa karsia omaisuudestaan, heittää pois ja kierrättää sekä aikaa lukea moista opusta vS. kodittomat, vähävaraiset tai muuten huono-osaisemmat ihmiset, joille KonMari voi näyttäytyä pelkkänä irvikuva keskiluokan ”ongelmista” tavarapaljouden ja runsauden keskellä. Lue aiemmasta postauksestani, miten voit lahjoittaa ylimääräiset tavarasi ja vaatteesi hyväntekeväisyyteen.

Viimeiseksi pohdin, kuinka iso osa meistä immeisistä, itseni mukaan lukien, elää järkyttävän materialistista elämää, kuluttaa liikaa ja aiheuttaa välillisiä tai suoria ympäristöhaittoja. Lue tästä postauksestani, minne lahjoittaa turhakkeesi tai jos heität ne pois niin, kuten eräs ystäväni jaksaa aina voimasanojen kera vouhkata, lajittele edes oikein (ks. HSY:n lajitteluohjeet täältä ja Kiertokapulan täältä). Ole ekologisempi ja cool ja kokkaa jotain vegaanista, esim. näitä bataattiburgereita tai tutustu vegaaniseen roiskeläppään ja muihin valmiisiin vegeruokiin tässä postauksessa.

Amen ;)

Toivottavasti vietätte ihanan joulun! Peace & love (vai sittenkin peas & love ;))!

Bisous, Niina

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

***
Lue myös / Read also: 
Mallina ekomuotinäytöksessä / Modeling in a ecofashion show
Healthy French toast à la Niina (vegaani, vegan)
Kermainen pasta ja risotto (vegaani) / Creamy vegan pasta and risotto
***

Hi guys :) 
Hope you're spending relaxing holidays!

KonMari-method evoked LOTS OF thoughts (check out previous post about KonMari here). First of all, I interested in psychological phenomenon behind the method and I'm going to write about it soon.

Secondly, I found out how privilege I am, and probably you too: We can just throw away things that we don't need, we pick and choose the most beautiful decoration and design, and we have time to think about all this magical tidying up. First world problems? Check out this post if you don't know what to do with all your excessive stuff. 

Finally, I started to think about the fact that most of us, including me, are living really materialistic life and leaving a huge ecological foot print. If you want to be a little bit better person, try to cook something vegan, for example these sweet potato burgers ;).

Peace and love (or peas and love ;)) and merry Christmas!
Bisous, Niina 

Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku