10 + 2 vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle

Aiemman postaukseni linkkivinkkien jälkeen minulta toivottiin perusteellisempia ohjeita blogin perustamisesta, joten täältä pesee! Päätin koostaa 10 +2 ensiksi mieleeni juolahtavaa ja erittäin hyödylliseksi osoittautunutta vinkkiä, jotka jokaisen aloittelevan bloggaajan olisi hyvä huomioida. S'il vous plaît!

Kuvaa mahdollisimman usein ulkona. Kaikki, myös sinä itse ja koirasi näytätte freesimmiltä pehmeässä luonnonvalossa ja kuvista tulee tarkkoja ilman ekstravaivaa. Tästäkin kuvasta tuli aika kiva, vaikka otin sen Olympuksen selfie-näytöllä ja malttamaton koira sylissä. // Take your photos outdoors: Light is soft and beautiful and it's easier to take sharp photos.

Mieti blogin nimi ja URL-osoite tarkkaan. Oikeasti! Myöhemmin niiden venkslaamisesta koituu hankaluuksia. Nimim. Kokemusta on. Hyvästä blogin nimestä voi olla montaa mieltä ja tärkeintä on se, että nimi miellyttää itseäsi. Kuitenkin, lukijoiden ja hakukoneiden kannalta tärkeää on, että blogin nimi kuvaa edes jossain määrin blogin sisältöä.

Tarkasta blogisi ulkoasu mahdollisimman monelta eri kokoiselta näytöltä ja lisäksi älypuhelimesta. On hyvä tietää myös, että Google suosii hakutuloksissaan blogeja, joille on räätälöity mobiilimalli. Eli esim. Bloggerissa varmista, että mobiililaitteille näytettävä versio on käytössä. Internetversio puolestaan on siis se, joka näkyy ei-mobiililaitteilla kuten esim. läppärin näytöllä.

Valitse riittävän iso ja selkeä fontti. Bloggerin valikosta löytyvät Arial, Courier, Georgia, Times New Roman, Helvetica, Trebuchet ja Verdana ovat hyviä esimerkkejä helppolukuisista fonteista. Suosittelen, että jätä kikkailut erikoisten ja kiekuraisten fonttien osalta sikseen. Tekstin luettavuus on kuitenkin se juttu.

Tarkista oikeinkirjoitus esim. Wordissä. Bloggerin tai Google Docsin oikeinkirjoituksen tarkastus on, noh, epäluotettava. Jos haluat viilata pilkkua, tarkasta esim. Kirjoittajan ABC:stä kirjoitetaanko "ohi menevä" yhteen vai erikseen ;) Googlailu auttaa myös: Syötä hakukenttään pohtimasi sana ja katso mitä kirjoitusasua Google suosittaa. Lisäksi Google Fightiin voit syöttää sanan, jolla on useampi eri kirjoitusasu tai jonka kirjoitusasusta et ole aivan varma ja katsoa kumpi versio on käytetympi.

Jaa saman aihepiirin kirjoitukset useampaan eri postaukseen. Sain bloggaamisen alussa tämän hyvän vinkin eräältä lukijalta. Minulla syntyisi helposti romaani tai ainakin novellikokoelman mittainen sepustus monesta lempiaiheestani. Pitkän postauksen jakaminen kahteen tai useampaan lyhyempään postaukseen varmistaa sen, että lukija lukee kirjotuksen todennäköisimmin loppuun asti ja jaksat itsekin keskittyä ja panostaa paremmin tekstin laatuun, jos et rustaa yhdeltä istumalta kaikkea, mitä tiedät tai haluat sanoa aiheesta. Esimerkiksi, päädyin kirjoittamaan yhden pitkän postauksen sijasta juttusarjaa valokuvaterapiasta, sillä aihepiiri on laaja, näkövinkkeleitä on monia ja perehdyn aiheeseen pala palalta.

Lataa blogin kuvat aina alkuperäisessä koossaan. Eli esim. Bloggerissa ei suurena, keskikokoisena tms. vaan ihan siinä alkuperäisessä koossa, sillä joka tapauksessa kuvanlaatu heikkenee ladatessasi sen blogiin, mutta kaikista vähiten, jos noudatat tätä ohjetta ;).

Tee jokaisesta postauksestasi lyhyt hakukuvaus ja käytä tunnisteita tekstin lopussa, jotta hakukoneet ja lukijat löytävät blogisi helposti. Mieti osuvia ja kuvaavia ydinsanoja. Kuvatekstit, lihavoinnit ja kursivoinnit, otsikoinnin ja ala-otsikoinnin käyttö nostavat myös blogiasi hakutuloksissa.

Tee blogille oma Facebook-sivu ja Instagram-tili. Itsestäni em. neuvot tuntuivat aluksi nihkeiltä, jotenkin vieraalta ajatukselta, mutta mietippä mitä kautta lukijat muuten huomaavat uudet postauksesi? Itse ainakin havahdun vasta siinä vaiheessa, kun saan Facebook-seinälleni ilmoituksen suosikkibloggaajieni uusista päivityksistä enkä käy norkoilemassa blogeissa muuten vain. Tsekkaa une petite lifen Facebook-sivu ja Instagram-tili!

Rekisteröi blogisi Bloglovin'iin, Blogit.fi ja Blogipolkuun. Nämä sivustot kokoavat yhteen blogeja ja tekevät myös listauksia suosituimmista blogeista. Jotkut lukijat saattavat löytää blogisi juuri näiden sivustojen kautta. Itse olen saanut eniten uusia lukijoita Blogit.fi-palvelun kautta. Myös une petite lifen löydät kaikista em. sivustoilta Blogit.fi, Bloglovin' ja Blogipolku.

Tutustu aiempaan postaukseeni, johon on koottu aloittelevan bloggaajan tärkeimmät linkit.

Toivottavasti näistä ohjeista oli jotakin apua! Kuten aiemmassa postauksessani totesin, on olemassa useampia suomenkielisiä blogeja, jotka käsittelevät pelkästään blogin perustamista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan niihin, sillä tässä postauksessa tarjosin vain pintaraapaisun blogin perustamisvinkeistä.

Bisous, Niina
P.S. Täältä löydät ohjeet, kuinka tehdä blogiin yläpalkki Bloggerissa!

Ota yhteyttä: niinamariavblog@gmail.com
Seuraa blogia: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

***
Lue myös/Read also:
Miten perustaa oma blogi? - How to start a blog?
Hyvän blogin resepti - What makes for a good blog?
Matka Ninnun nikseistä une petite lifeen - From Ninnu's life hack to une petite life.

Valokuvausvinkkejä aloittelijoille ja koiralenkkejä // Some photography tips for beginners

Viikonlopputerveisiä täältä Keski-Vantaalta!

Tässä postauksessa valotan, kuinka olen pärjännyt uuden järkkärini kanssa, sekä kerron teille, miten muokkaan kuvia.  Rivien välistä ja riveiltä luettavissa myös joitakin valokuvausaiheisia vinkkejä.

Valokuvausjuttuja ennen, nykyisenä paluumuuttajavantaalaisena koen, että minua ja Vantaata kohdeltiin toissailtana aivan väärin ja haluan jakaa tämän kokemuksen teille: Tein puhelimitse ilmoituksen yksinään vaeltelevasta kissasta Karkurit.fi-palveluun. Kerroin kissan haahuilleen Keski-Vantaalla. Loukkaannuin suunnattomasti, kun palvelun työntekijä sanoi Tikkurilan alueen kuuluvan Itä-Vantaaseen?!?! En allekirjoita, en sitten millään! Itä on aina jotenkin pahamaineinen.

Tämä on ainut tämän postauksen kuvista, jota en muokannut lainkaan. Tässä vielä harkitaan, lähtisikö lenkille. / This is the only photo of this blog post that I didn't modify at all. "Just considering whether I feel like going out."

Muutettuani äidille, olen saanut viettää aivan ekstrapaljon aikaa meidän perheen kullannupun eli Nellan kanssa. Koiravanhus täyttää kesällä 14 vuotta ja on koko naapuruston toisiksi vanhin haukku. Korkeasta iästään huolimatta Nellaa luullaan edelleen pennuksi, sen verran virkeäsilmäinen ja sorjarakenteinen pikkuneiti on vieläkin. Ainoastaan etujalan leikkauksen yhteydessä tapahtuneesta hoitovirheestä johtuva nivelrikko vaikeuttaa välillä liikkumista ja uni maittaa entistä useammin ja sikeämmin.

Eteisen matolla on hyvä kerätä voimia tulevaa lenkkiä varten. / Recouping on the vestibule carpet before the outdoor activities.

Haukotuttaa vielä vähän. Nella ei ole koskaan ollut mikään aamuvirkku. // Yawn. Nella has never been a morning dog. 

Ulkona Nella reipastui ja ärhenteli muutamalle röyhkeälle kilpakosijalle.

Syksyllä hankin ihka ensimmäisen järjestelmäkamerani. Olen aina tykännyt valokuvauksesta ja kuvien muokkailusta, mutta syksystä alkaen vauhti on vain kiihtynyt. Minulla ei ole Photoshoppia tai mitään muutakaan järkevää kuvien muokkausohjelmaa, eli ihan Windowsin ilmaisantimilla mennään. Tällä hetkellä blogitekstin tuottaminen ja mielenkiintoisten kuvien räpsiminen menevät selkeästi kuvanmuokkauksen edelle, kaikkeen ei vaan riitä rahkeet yhtä aikaa.

Tähän väliin todettakoon, että en ole ehtinyt tutustumaan manuaaliasetuksilla tai edes salamalla kuvaamiseen pätkän vertaa, mikä harmittaa vähän. Kuvasin kuukausitolkulla pelkällä automaattiasetuksella, joka on ihan ok useimpiin tilanteisiin. Helpotukseni oli suuri, kun havaitsin, että kamerassani on valmiita kuvausasetuksia (SCN, scenes, kuvaustilat) mm. potrettien, maiseman ja lumen kuvaamiseen. Siitä lähtien olen pelannut pelkästään niillä.

Kuitenkin, kevät tuo tullessaan enemmän valoa, mikä on suoraan verrannollinen energiatasojen nousuun ja niukemman yöunen tarpeeseen ainakin itselläni. Josko kevään aikana, lisääntyneen virkeyden voimin ottaisin ensimmäiset kuvani ihan omilla asetuksilla. Hypetetään sitä sitten, kun se on ajankohtaista.

Tähänastisella kokemuksellani Olympus Pen E PL-6 -kamerasta, voin suositella kyseistä järkkäriä etenkin aloitteleville kuvaajille. Itse nautin suunnattomasti, kun pääsin heti valokuvaamisen makuun ilman pitkällistä opettelua eri asetuksista. Ja laatu on mielestäni aina vähintäänkin hyvää. Lisäksi on myös hyvä muistaa, että hyvän valokuvaajan tekevät ihan muut ominaisuudet kuin kalliit ja viimosen päälle olevat kameravehkeet. Jopa älypuhelimella saattaa saada loistavia otoksia, jos on osaava kuvaaja linssin takana. Ainoa, mikä Olympuksessa on nyppinyt, on se, että en ole saanut Pen Pal -sovellusta, eli kuvien siirtymistä kamerasta suoraan älypuhelimeen, toimimaan, vinkkejä?

Tätä kuvaa muokkasin paljon reilummin kuin yleensä muokkaan kuvia. Luonnollisuus vetoaa yleensä eniten. // I modified this photo a lot more that I usually modify photos. Normally I prefer natural looking snaps.

Yllä olevaa kuvaa olen muokannut tavoistani poiketen poikkeuksellisen paljon. Yleensä perusmuokkaukseeni kuuluu hippunen lisää kontrastia ja valoa sekä kylläisyyttä. Sen sijaan, kun kuvaan Olympuksella, vähennän joskus aavistuksen verran kylläisyyttä, sillä etenkin sisätiloissa tällä kameralla otetut kuvat tuppaavat olemaan hyvinkin punasävyisiä.

Eli ihan pienillä modauksilla ilman kalliita ohjelmia saa kuviin helposti ryhtiä. Sitten on tietysti mm. Instagram ja erään kuvaajaystäväni suosittelema Snapseed -applikaatio, josta löytyy jos jonkinmoista filtteriä ja kuriositteettina itsellenikin hyödylliseksi osoittautunut toiminto ihon näppylöiden häivyttämiseen kuvista.

Lisätty kylläisyyttä, kontrastia, kirkkautta. // Added some saturation, lightness and contrast.

Olen myös huomannut, että valokuvauksen myötä kiinnitän entistä enemmän huomiota kiinnostaviin yksityiskohtiin, valon ja varjon vaihteluun, kauneuteen ja omaan naamatauluuni. Itseni kuvaaminen tai kuvattavana oleminen on ollut vuoroin ihastuttava ja kauhistuttava kokemus. Näytänkö näin "vanhalta" tai finniseltä? Tai: Enpä olisi uskonut, että itsestäni saa noin mielenkiintoisen tai pysäyttävän otoksen. Tästä lisää tulevassa valokuvaterapia-aiheisessa postauksessa! Katso edelliset saman teemaiset kirjoitukset täältä.

Mistä saatte parhaat vinkit valokuvaukseen? Mitä kuvaatte mieluiten?

Ihanaa, valoisaa sunnuntaita! Nauttikaa auringosta (ainakin täällä paistaa, toivottavasti sielläkin! <3
Gros bisous (=Paljon suukkoja. Paljon, koska viikonloppu ja hyvä fiilis ;)), Niina

Ota yhteyttä: niinamariavblog@gmail.com

Seuraa blogia: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

***
Lue myös / Read also:
Valokuvaterapiaa / Phototherapy
Päivä, jona sain ensimmäisen järkkärini / The day when I got my first systems camera
Kuvia Mardidin matkalta / Photos from my trip to Madrid.
***

Lovely Sunday for everyone!

Since, I moved back to my mom's place, I've been lucky to have spent so much time with our dog, Nella. She is already 14-years-old, but still very lively and energetic lady.

I've been really satisfied with my new systems camera, Olympus Pen E PL-6. It's very easy to use for a beginner. During the first months, I used only automatic settings but now I've moved to SCN-settings, where you can find different scenes (SCN, scenes) for portraits, snow and views etc.. As soon as I'll have more time, I'm going to practice manual usage of my system camera, but one thing at the time. Also, I use only Window's free image processing programs to modify my photos. 

Still, I think that you don't need expensive camera or Photoshop to make interesting and good photos. Even with your smart phone camera you can develop as a photographer. Just try to find unexpected angles of view and interesting details, or, whatever is your thing. For now, more important for me, it's to develop as a writer and photographer, image processing needs to wait. 

Where do you find best tips for photographing?

Enjoy your Sunday!
Gros bisous, Niina

Contact me: niinamariavblog@gmail.com

Follow my blog on: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Unelmoi isommin - Dare to dream bigger!

(In English below)

Sattuipa käteeni eräänä kauniina viimekesäisenä päivänä pieni kirja nimeltä Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä. Tämä Saku Tuomisen teos oli lojunut jo pidemmän tovin unohdettuna keittiön kirjapinon alimmaiseksi niteeksi (miksi ne hyvät asiat tuppaavatkin piiloutumaan kaapin perälle tai unohtumaan johonkin nurkkaan kuten viime postauksen täysjyväriisijauhotkin?!). Lukaisin opuksen puolessa tunnissa ja tohdin sanoa, että kolahti ja kovaa.

Olen jo vuosikausia metsästänyt hyvän elämän reseptiä eri lähteistä: Olen tutustunut mindfulnessiin eli tietoisuustaitoihin, luonnon hyvinvointivaikutuksiin, vuorovaikutustaitoihin ja omien arvojen hahmottamiseen (uskallan varovaisesti luvata, että ainakin osasta em. aiheista on tulossa postaus myöhemmin tänä syksynä).

Mindfulnessiin eli tietoisuustaitoihin aloin perehtyä käytännön harjoitteiden kautta jo vuonna 2012 sekä myöhemmin kandidaatintyöni muodossa. Näiden vuosien aikana tuli kahlattua kymmenittäin alan asiantuntijoiden artikkeleita, tutkimuksia ja self-help-oppaita. Tietoisuustaitojen opeissa korostuu nykyhetkeen keskittyminen, niinpä suuntasin tarkkaavuuteni vuoroin hengitykseen (oooom), ympäröiviin ääniin (kukkokiekuu), kehon tuntemuksiin (kutittaa) tai keskityin kuuntelemaan aidosti vuorovaikutustilanteissa (koska toi lopettaa… no ei ;)). Sain mindfulnessin keinoilla runsaasti eväitä nykyhetkestä nauttimiseen, mutta tuntui, että jotain vielä uupui.

Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärän mukaan elämänlaatumme koostuu kolmesta osa-alueesta: tulevaisuuden haaveista, nykyhetken tekemisestä ja menneiden muistelemisesta. Tuomisen teoksen luettuani tuntui kuin olisin löytänyt puuttuvat palaset: tulevaisuuteen suuntautuvan haaveilun ja menneiden hyvien hetkien muistelemisen. 

Tässä postauksessa keskityn juuri oppimaani taitoon eli haaveiluun!

Lukukokemuksen innoittamana aloin pohtia, että mikä ihme oli lapsuuden haaveeni? Aloin sorkkia episodisen muistini ja synkän alitajuntani uumenia ja (hieman nolostuneena) onnistuin palauttamaan mieleeni, että lapsuuden haaveenani oli olla isona malli ja kirjailija.

Entä mitä ajattelen lapsuuden haaveistani nyt? Kuulostaapa hankalalta ja saavuttamattomalta, vain ani harva menestyy mallina tai kirjailijana. Ja nyt on jo liian myöhäistä eli kannattaa keskittyä mieluummin muihin asioihin kuten esimerkiksi opiskelemaan psykologiaa ;). Silti aina säännöllisin väliajoin kumpainenkin haave on pompsahtanut mieleni sopukoista häiritsemään muita rationaalisia ja aikuismaisia suunnitelmiani.

Mutta eipä kiirehditä ja haudata hulluimpiakaan haaveita ihan vielä! Tuomisen sanoin: ”Näitä unelmia voi pitää järjettöminä. Mutta aivan yhtä järjetöntä on pitää niitä järjettöminä, sillä maailma on täynnä ihmisiä, jotka tekevät asioita, joita useimmat eivät aluksi uskoneet mahdolliseksi.”

Niinpä niin. Vielä lainatakseni erästä Tuomisen mainiota ja ravistelevaa kysymystä: ”Kuka tietää, missä raja saavutettavan ja ei saavutettavan välillä kulkee?”

Palaan vielä huikentelevaisiin lapsuuden haaveisiini. Malli ja kirjailija. Malli on pinnallinen, kaunis ja kiinnostavan näköinen katseiden kohde, joka esillä persoonansa ja ulkonäkönsä kautta. Kirjailija puolestaan on älykäs, luova, omaan maailmaansa uppoutuva ja teoksensa kautta kaikkien tietoisuudessa. Kummatkin ovat rohkeita ja jossain määrin julkisia ammatteja. Ihailen omaa röyhkeää itsevarmuuttani, sillä penskana mä vaan tiesin, että musta tulee kirjailija koskaan sitä kyseenalaistamatta. Vanhempien, kavereiden ja ala-asteen opettajan kehumana kuvittelin kymmenvuotiaana olevani jo aikamoinen satutäti. Sittemmin luova kirjoittaminen on saanut väistyä tieteellisten tutkimusraporttien, tenttivastausten ja oppimispäiväkirjojen tieltä. Mallihaaveeni sen sijaan alkoi vesittyä, kun huomasin, että minusta ei tullutkaan 172 senttistä ja esimurrosiän teiniangsteissa ahdistuin rumasta finninaamastani.

Tuomisen mukaan lasten unelmat ovat intohimoisia, varhaisnuorten konkreettisia ja aikuisten realistisia. Varttuessa on siis vaarana jumahtaa haaveilemaan vain järkevistä ja turvallisista asioista. Katsotaanpa, kuinka minulle oli käynyt: Kaksi kuukautta sitten unelmoin siitä, että ehtisin vielä jossain vaiheessa elämääni lukea kaunokirjallisuutta, kirjoittaa runoja ja opetella soittamaan kitaraa, ehkä sitten eläkkeellä. Suurimman osan ajasta en edes muistanut näiden haaveiden olemassaoloa, sillä koko yliopistourani ajan olen hyväksynyt ”realiteetit”, joiden mukaan ehdin lukea rakastamiani romaaneja vain kerran vuodessa mökillä, runoista ja kitaransoitosta puhumattakaan. Kaikki hullu luovuus on siis hautunut vuosikausia psykologian kirjapinojen ja artikkelinippujen alla.

Kaksi kuukautta vanhempana, valaistuneena ja viisastuneena päätin ottaa lapsuuden unelmani tarkempaan syyniin ja tutkia, onko niissä enää mitään itua tai tarttumapintaa.

Haave 1, malli:

Toimenpide 1: Selvitä mitä kaikkea mallit tekevät. Nooo mallit ovat lehtikuvissa, mainoksissa, tv:ssä tai muotinäytöksissä.

Toimenpide 2: Selvitä miten tällainen alipituinen yli 18-vuotias tavallinen tyttö pääsee malliksi. Well, Facebook on täynnä hiusmallihakuja ja mallitoimistot etsivät jatkuvasti uusia mainosmalleja, joille ei ole pituus-, ikä- tai ulkonäkövaatimuksia.

Toimenpide 3: Tyrkytä itseäsi eli hae malliksi. No jooooo ehkä, hiusmallihommista saisi ainakin ilmaisen värin ja leikkauksen, kivoja kuvia itsestään ja kokea kuvauspäivän fiilistä. Ja ihan salassa muilta voi myös lähettää kuvan ja hakemuksen mallitoimistoon, ei kai siinä mitään menetä.

Tulos:

Seurailen facebookin hiusmalli-ilmoituksia ja harhauduin mallihommista pienelle sivupolulle eli valokuvauksen maailmaan. Olen alkanut kuvata enemmän ympäröiviä kauniita asioita, räpsimään satunnaisia selfieitä ja suunnittelemaan millaisia kuvia haluan liittää blogikirjoituksiini. JA päättänyt vihdoin ostaa elämäni ensimmäisen järkkärin, juhuu (HUOM: vinkkejä hyvistä järkkäreistä aloittelijalle otetaan mielihyvin vastaan)! Psykologisointiin taipuvaisena ja siihen jonninmoisen koulutuksenkin saaneena olen pohdiskellut, mistä tällainen mallihaave pohjimmiltaan kumpuaa, mitä tarvetta mallinhommilla täyttäisin ja miksi tekisin jotakin niin ”pinnallista”. Toisaalta en halua suhtautua unelmaani liian syväluotaavasti vaan ajatella, että kuvauspäivä voisi olla hauska elämys muiden kokemusten joukossa eikä kaikkien kiinnostusten kohteiden tarvitse olla sieltä syvällisimmästä päästä tai tähdätä maailman parantamiseen.

Haave 2, kirjailija:

Toimenpide 1: Mitä kirjailijat tekevät, miten heistä tulee kirjailijoita? No kirjailijat kirjoittavat.

Toimenpide 2: Hanki muistikirja. Maksoi kaksi euroa Tigerissa ja vei aikaa noin vartin. Lisäksi sen kannessa on ihana kissan kuva.

Toimenpide 3: Raivaa aikaa kirjoittamiselle. No, mähän just sanoin ettei ole aikaa, kun opiskelen ja kaikkea! Väärin. Ota vaan se muistikirja käteen ja päätä, että ainaisen sosiaalisen median kyttäämisen sijaan raapustat vihkoosi yhden lauseen silloin tällöin. Havahdut tunnin päästä ja huomaat kirjoittaneesi haiku-runon.

Toimenpide 4: Nauti. Älä pilaa lapsuuden haaveitasi aikatauluttamalla ja änkemällä niitä väkipakolla kalenteriisi. Pidä sen sijaan muistikirja näkyvällä paikalla kotona ja kuljeta repussa mukana, niin tulet yhä useammin tarttuneeksi siihen, jos niikseen tulee.

Toimenpide 5: Analysoi fiiliksiäsi. Miltä kirjoittaminen tuntuu, saatko siitä kiksit, pääsetkö flow-tilaan, rentoudutko, tekeekö mieli jatkaa? No todellakin!

Tulos:

Yllä mainittujen toimenpiteiden lisäksi kävin taannoin Rikhardinkadun kirjastossa, jossa on tuhansia ja taas tuhansia teoksia. Siellä tajuntaani jysähti, että vaikka kuinka moni ennen minua on onnistunut kirjoittamaan romaanin, keittokirjan, tietokirjan tai runokokoelman, miksen siis minäkin! Tällä erää nautin matkasta kirjailijaksi: blogin kirjoittamisesta, modernien ”runojen” rustailusta salapaikassani meren äärellä ja toisten teosten lukemisesta. Aikaa lukemiselle löytyi, kun hoksasin, että kirjaa ei ole pakko lukea yhdeltä istumalta (Sherlock!), vaan onkin ihan hauskaa, että aina on joku kirja vähän kesken ja lisäksi aloin käräyttämään itseäni päämäärättömästä somettamisesta, joka saattaa syödä helposti tunnin pari päivässä hyvää romaanin lukuaikaa.

Ninnun niksi nro 2: Muistele mikä oli lapsuuden haaveesi tai mikä on tämänhetkinen hulluin ja kutkuttavin unelmasi. Älä tyydy tähän vaan listaa ainakin kolmekymmentä unelmaa ja rankkaa niistä parhaalta (huom. ei järkevimmiltä) tuntuvat. Mieti ylläolevien esimerkkien avulla vähintään 3-5 konkreettista toimenpidettä, joiden avulla voisit lähestyä haavettasi. Otettuasi nämä askeleet kohti unelmaasi, fiilistele (ks. toimenpide 5). Jos haave tuntuu omalta, keksi lisää tapoja toteuttaa unelmaasi. Sitten siirry seuraavaan unelmaan ja toista proseduuri.

Syksyn opinnot ja työt alkavat kohta vaatia veronsa, mutta tällä kertaa en halua hautautua täysin psykologian ja tutkimuksen ihmeelliseen maailmaan vaan aion malli- ja kirjailijahaaveiden toteuttamisen lisäksi soitella toisinaan myös ukulelea (lue: myöhemmin tähtäimessä kitara). Tämän hetken avainsanoja unelmien toteuttamisessa ovat vauvan askelin, ilman paineita ja nauttien.

Haaveilun ja ihanien muistojen täyteistä viikonloppua kaikille!

<3: Ninnu

P.S. Oletko sinä lukenut jotain ajatuksia tai vanhoja piintyneitä tapoja ravistelevaa kirjaa, jota voisit suositella?

P.P.S. Ehtikö joku testaamaan omenapiirakka-reseptiä? Olisi kiva saada kommentteja oliko ihan kuraa vai aivan loistava keksintö?

P.P.P.S. Tänään on myös terveystädin vapaailta, sillä aion herkutella vihiksillä (eli viime aikoina kovasti kohinaa herättäneillä Hoviruuan kasvispiirakoilla, jotka vastaavat perinteisiä lihapiirakoita, mutta ovat täysin vege) ja ranskanperunoilla! Tulevat ruokapostaukseni koskevat kuitenkin pääasiassa yltiöterveellisiä herkkuja, koska pidän itseni haastamisesta ja saan siitä kiksit, että keksin ainakin melkein yhtä herkullisen vastineen perinteisemmille rasvasokrukaurakermasiirappisuolavehnäjauhotaateli-täyteisille ruokalajeille tai leivonnaisille.

Summary in English

Last summer I found a very inspiring little book called Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä (in English “A good life – a short course” written by Saku Tuominen). Tuominen asks: What were your dreams when you were a child? Have your dreams changed? I bet they were more passionate as a child such as “I wanna became an astronaut” and now they are mostly a bit boring and rational like “I wish I had time to read a good book”.

Some quotes of Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä:

“Who knows where the border of reachable and non-reachable is drawn?”

“You can consider these dreams insane. But it’s equally insane to consider them insane, because the world is full of people who have achieved something that most people considered unattainable.”

When I was little I wanted to became a model and a writer. At some point I started to doubt, be afraid of and forget these dreams.  Now I decide to start a sort of empirical research: I want to test whether my childhood dreams are still my dreams or not and how could I approach them concretely. So the another day, I bought a notebook and, in addition, I’m looking for an opportunity to become a hair model (you’ll get a free haircut and/or hair color, not bad ;)). The way I wanna explore my dreams are: enjoying the path, taking baby steps, being curious and not having stress.

Ninnu’s lifehack nro 2: Try to remember which was your childhood dream or what is your wildest dream at the moment. Don’t hesitate and list at least thirty dreams and rank the best ones. Think at least 3-5 concrete steps how to follow your dream. After and while taking those steps analyze your feelings: do I feel that the time is flying (flow), am I relaxed, am I enjoying it? If the answers are yes, maybe that’s your thing. And then choose another dream and repeat!

I’d like to know if you have read a book that changed your way of thinking? What was it?

Have an amazing weekend full of dreams!

<3: Ninnu

P.S. Starting today, I’ll try to write a little summary in English every of my blog posts. Stay tuned!