Valokuvausvinkkejä aloittelijoille ja koiralenkkejä // Some photography tips for beginners

Viikonlopputerveisiä täältä Keski-Vantaalta!

Tässä postauksessa valotan, kuinka olen pärjännyt uuden järkkärini kanssa, sekä kerron teille, miten muokkaan kuvia.  Rivien välistä ja riveiltä luettavissa myös joitakin valokuvausaiheisia vinkkejä.

Valokuvausjuttuja ennen, nykyisenä paluumuuttajavantaalaisena koen, että minua ja Vantaata kohdeltiin toissailtana aivan väärin ja haluan jakaa tämän kokemuksen teille: Tein puhelimitse ilmoituksen yksinään vaeltelevasta kissasta Karkurit.fi-palveluun. Kerroin kissan haahuilleen Keski-Vantaalla. Loukkaannuin suunnattomasti, kun palvelun työntekijä sanoi Tikkurilan alueen kuuluvan Itä-Vantaaseen?!?! En allekirjoita, en sitten millään! Itä on aina jotenkin pahamaineinen.

Tämä on ainut tämän postauksen kuvista, jota en muokannut lainkaan. Tässä vielä harkitaan, lähtisikö lenkille. / This is the only photo of this blog post that I didn't modify at all. "Just considering whether I feel like going out."

Muutettuani äidille, olen saanut viettää aivan ekstrapaljon aikaa meidän perheen kullannupun eli Nellan kanssa. Koiravanhus täyttää kesällä 14 vuotta ja on koko naapuruston toisiksi vanhin haukku. Korkeasta iästään huolimatta Nellaa luullaan edelleen pennuksi, sen verran virkeäsilmäinen ja sorjarakenteinen pikkuneiti on vieläkin. Ainoastaan etujalan leikkauksen yhteydessä tapahtuneesta hoitovirheestä johtuva nivelrikko vaikeuttaa välillä liikkumista ja uni maittaa entistä useammin ja sikeämmin.

Eteisen matolla on hyvä kerätä voimia tulevaa lenkkiä varten. / Recouping on the vestibule carpet before the outdoor activities.

Haukotuttaa vielä vähän. Nella ei ole koskaan ollut mikään aamuvirkku. // Yawn. Nella has never been a morning dog. 

Ulkona Nella reipastui ja ärhenteli muutamalle röyhkeälle kilpakosijalle.

Syksyllä hankin ihka ensimmäisen järjestelmäkamerani. Olen aina tykännyt valokuvauksesta ja kuvien muokkailusta, mutta syksystä alkaen vauhti on vain kiihtynyt. Minulla ei ole Photoshoppia tai mitään muutakaan järkevää kuvien muokkausohjelmaa, eli ihan Windowsin ilmaisantimilla mennään. Tällä hetkellä blogitekstin tuottaminen ja mielenkiintoisten kuvien räpsiminen menevät selkeästi kuvanmuokkauksen edelle, kaikkeen ei vaan riitä rahkeet yhtä aikaa.

Tähän väliin todettakoon, että en ole ehtinyt tutustumaan manuaaliasetuksilla tai edes salamalla kuvaamiseen pätkän vertaa, mikä harmittaa vähän. Kuvasin kuukausitolkulla pelkällä automaattiasetuksella, joka on ihan ok useimpiin tilanteisiin. Helpotukseni oli suuri, kun havaitsin, että kamerassani on valmiita kuvausasetuksia (SCN, scenes, kuvaustilat) mm. potrettien, maiseman ja lumen kuvaamiseen. Siitä lähtien olen pelannut pelkästään niillä.

Kuitenkin, kevät tuo tullessaan enemmän valoa, mikä on suoraan verrannollinen energiatasojen nousuun ja niukemman yöunen tarpeeseen ainakin itselläni. Josko kevään aikana, lisääntyneen virkeyden voimin ottaisin ensimmäiset kuvani ihan omilla asetuksilla. Hypetetään sitä sitten, kun se on ajankohtaista.

Tähänastisella kokemuksellani Olympus Pen E PL-6 -kamerasta, voin suositella kyseistä järkkäriä etenkin aloitteleville kuvaajille. Itse nautin suunnattomasti, kun pääsin heti valokuvaamisen makuun ilman pitkällistä opettelua eri asetuksista. Ja laatu on mielestäni aina vähintäänkin hyvää. Lisäksi on myös hyvä muistaa, että hyvän valokuvaajan tekevät ihan muut ominaisuudet kuin kalliit ja viimosen päälle olevat kameravehkeet. Jopa älypuhelimella saattaa saada loistavia otoksia, jos on osaava kuvaaja linssin takana. Ainoa, mikä Olympuksessa on nyppinyt, on se, että en ole saanut Pen Pal -sovellusta, eli kuvien siirtymistä kamerasta suoraan älypuhelimeen, toimimaan, vinkkejä?

Tätä kuvaa muokkasin paljon reilummin kuin yleensä muokkaan kuvia. Luonnollisuus vetoaa yleensä eniten. // I modified this photo a lot more that I usually modify photos. Normally I prefer natural looking snaps.

Yllä olevaa kuvaa olen muokannut tavoistani poiketen poikkeuksellisen paljon. Yleensä perusmuokkaukseeni kuuluu hippunen lisää kontrastia ja valoa sekä kylläisyyttä. Sen sijaan, kun kuvaan Olympuksella, vähennän joskus aavistuksen verran kylläisyyttä, sillä etenkin sisätiloissa tällä kameralla otetut kuvat tuppaavat olemaan hyvinkin punasävyisiä.

Eli ihan pienillä modauksilla ilman kalliita ohjelmia saa kuviin helposti ryhtiä. Sitten on tietysti mm. Instagram ja erään kuvaajaystäväni suosittelema Snapseed -applikaatio, josta löytyy jos jonkinmoista filtteriä ja kuriositteettina itsellenikin hyödylliseksi osoittautunut toiminto ihon näppylöiden häivyttämiseen kuvista.

Lisätty kylläisyyttä, kontrastia, kirkkautta. // Added some saturation, lightness and contrast.

Olen myös huomannut, että valokuvauksen myötä kiinnitän entistä enemmän huomiota kiinnostaviin yksityiskohtiin, valon ja varjon vaihteluun, kauneuteen ja omaan naamatauluuni. Itseni kuvaaminen tai kuvattavana oleminen on ollut vuoroin ihastuttava ja kauhistuttava kokemus. Näytänkö näin "vanhalta" tai finniseltä? Tai: Enpä olisi uskonut, että itsestäni saa noin mielenkiintoisen tai pysäyttävän otoksen. Tästä lisää tulevassa valokuvaterapia-aiheisessa postauksessa! Katso edelliset saman teemaiset kirjoitukset täältä.

Mistä saatte parhaat vinkit valokuvaukseen? Mitä kuvaatte mieluiten?

Ihanaa, valoisaa sunnuntaita! Nauttikaa auringosta (ainakin täällä paistaa, toivottavasti sielläkin! <3
Gros bisous (=Paljon suukkoja. Paljon, koska viikonloppu ja hyvä fiilis ;)), Niina

Ota yhteyttä: niinamariavblog@gmail.com

Seuraa blogia: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

***
Lue myös / Read also:
Valokuvaterapiaa / Phototherapy
Päivä, jona sain ensimmäisen järkkärini / The day when I got my first systems camera
Kuvia Mardidin matkalta / Photos from my trip to Madrid.
***

Lovely Sunday for everyone!

Since, I moved back to my mom's place, I've been lucky to have spent so much time with our dog, Nella. She is already 14-years-old, but still very lively and energetic lady.

I've been really satisfied with my new systems camera, Olympus Pen E PL-6. It's very easy to use for a beginner. During the first months, I used only automatic settings but now I've moved to SCN-settings, where you can find different scenes (SCN, scenes) for portraits, snow and views etc.. As soon as I'll have more time, I'm going to practice manual usage of my system camera, but one thing at the time. Also, I use only Window's free image processing programs to modify my photos. 

Still, I think that you don't need expensive camera or Photoshop to make interesting and good photos. Even with your smart phone camera you can develop as a photographer. Just try to find unexpected angles of view and interesting details, or, whatever is your thing. For now, more important for me, it's to develop as a writer and photographer, image processing needs to wait. 

Where do you find best tips for photographing?

Enjoy your Sunday!
Gros bisous, Niina

Contact me: niinamariavblog@gmail.com

Follow my blog on: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin', Blogipolku

Kuurankukkia, lumienkeleitä ja rentouttava hengitystekniikka // Frost flowers, snow angels and relaxing breathing technique

Tällaisena kuurankukkien ja lumienkeleiden täyteisenä vapaapäivänä rentoutuminen on helppoa ja unen päästäkin saa varmaan nopeasti kiinni, kun on ulkoillut ja liikkunut päivänpaisteessa. Kunhan vain malttaa bloggaamiselta mennä untenmaille ;).

Kuitenkin ja ikävä kyllä, lievät nukahtamisongelmat ja jatkuva stressi ovat tulleet tutuiksi viime vuoden aikana. Parhaiten saan pidettyä em. ongelmat kurissa silloin, kun olen muistanut höllätä tahtia, pitää unirytmistä kiinni, liikkua ja syödä hyvin, sekä tavata mahdollisimman usein rakkaita ihmisiä. Ynnä muuta harvinaisen selvää perussettiä, joka on aina ennen ollut minulle helpommin sanottu kuin tehty. Jossain kohtaa aloin tietoisesti rikkoa hyviksi todettuja, jo elämäntavoiksi muodostuneita rutiineja. Yhä useammin valitsin hissin portaiden sijasta, viikoittainen salikäynti ei tuntunut enää niin tärkeältä ja nukkumaanmenoa tuli venytettyä, jotta saisin varastettua päivään lisää tunteja. 

Väsymystä, unettomia öitä, stressiä, hartiakipuja ja mieli maassa.

Havaitsin kuukausien kuluessa, että oli yhä vaikeampaa palata hyväksi havaittuun kurinalaisempaan moodiin. Nyt olen alkanut skarpata, mutta ikäväkseni paluu entiseen sotilaalliseen kuriin ei luonnistukaan niin helposti.

On psyykkisesti vaivattomampaa toistaa lähes automaattisesti päivittäisiä hyviä rutiineja, kuin antaa itselleen joka kerta vaihtoehto luistaa niistä.  Ei kannata alkaa neuvottelemaan itsensä kanssa, kiivetäkö tänään portaat kuudenteen kerrokseen vai ei tai syödäkö terveellisen lounaan Unicafessa vaiko Hesen soijatortillan.

Vähän kalskahtaa tylsältä ja tasaisen tappavalta, mutta poppakonsteja ei ole. Terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi rakentuvat jokapäiväisistä pienistä valinnoista ja näistä rutiineistakin voi oppia nauttimaan.

Elämä ei mene kuitenkaan kuin oppikirjoissa. Aina ei tee mieli tehdä niin kuin lääkäri, kallonkutistaja tai terkkari suosittaa. Olen ihan omatoimisesti ryssinyt unirytmiäni, mutta onnekseni saan usein pelastuksen tästä 4-7-8-hengitysharjoituksesta, joka auttaa nukahtamaan ja jota voi käyttää myös rentoutumiseen keskellä päivää.

4-7-8 rentouttava hengitystekniikka

Hengitä nenän kautta sisään 4 sekunnin ajan.
Pidätä hengitystäsi 7 sekunnin ajan.
Hengitä ulos suun kautta 8 sekunnin ajan.

Toista harjoitus useampaan kertaan, kunnes tunnet rauhoittuvasi. Hengityksen pidättäminen seitsemän sekunnin ajan voi tuntua aluksi pitkältä ajalta, ja jopa aiheuttaa huimausta, koska aivosi saavat yhtäkkiä paljon happea, jos olet hengittänyt aiemmin vain pinnallisesti. Välillä voit hengitellä normaalisti. 


Tämä hengitystekniikka perustuu parasympaattisen hermoston aktivoitumiseen pitkän uloshengityksen kautta. Parasympaattinen hermosto toimii aktiivisimmin levossa eli esim. silloin kun olet rentoutunut. Sisäänhengitys sitä vastoin aktivoi sympaattista hermostoa eli ns. "taistele tai pakene" systeemiä, joka lisää kehon suorituskykyä ja valmiutta toimintaan. Koska harjoituksen tavoitteena on rentoutuminen tai nukahtaminen, sinun tulisi harjoituksen aikana pitää sisäänhengitys lyhyenä ja uloshengitys pitkänä.

Miten sinä saat ylläpidettyä terveellisiä elämäntapoja? Onko sinulla jotakin nukahtamisrutiinia tai lempimeditaatiota?

Hyvää yötä!

Bisous, Niina
P.S. Popsin tässä tuhtia päivällistä läppärin ääressä klo 23.59 samalla, kun kirjoittelen tätä postausta. Syntisaldo: yösyöminen, liian myöhään valvominen, multitasking, tietotekniikan käyttäminen juuri ennen nukkumaanmenoa, pääkoppaa kiihdyttävä tekeminen eli bloggaaminen. Ei se ole aina niin vakavaa, joskus pitää vetää vähän kieli poskella, vaihtaa vapaalle ja nauttia pidennetystä viikonlopusta.
P.P.S. Voi kun lumi ja pakkaset pysyisivät vielä, vaikka Ilmatieteenlaitos uhkaileekin plusasteilla..

***

The other day, I woked up, looked out of the window and screamed like a child. It was snowing! I'm so glad that we have finally snow in Helsinki! At the moment, it's -22 and sun was shining all day long (well, the day time is not very long during winter, but nevermind ;)) . Today, althought it's very cold outside, it's not windy - a perfect winter day. We made a leasurely stroll at the seaside and took some photos. 

Last fall was quite stressful. Sometimes, I've difficulties to get sleep, because my thoughts are still on work or on my thesis. 4-7-8 breathing technique helps me relax and fall asleep most of the time. You can try this also in the middle of the day to calm yourself down or focus.

4-7-8 relaxing breathing technique

Breathe in through your nose during 4 seconds
Hold your breath during 7 seconds
Breathe out through your mouth during 8 seconds

Repeat this couple or times. For starters holding your breathe during 7 seconds might appear really long time, but try. In between, you can breathe normally. When you're breathing deeply, your body starts to get more oxygen. If you have breathed superficially before, you might feel even a bit dizzy.

This breathing technique is based on the fact that by prolonging your exhalation, you activate your parasymphathetic nervous system that calms you body. Besides, inhalating activates your symphathetic nervous system that is called also "fight or flight"-system which prepares your body to act. That's why you should keep inhalation short and prolonge your exhalation if you want to relax or get sleep. 

Do you have any tips or methods to relax?
Good night, sleep tight!

Bisous, Niina 

Valokuvaterapiaa vai Narkissos-syndrooma? - Therapeutic Photography or Narcissus syndrome?

Thank you my dear Natalia Hostalot for all these pictures! <3

Bonsoir,

Pari viikkoa sitten nappailimme kuvia toisistamme hyvän ystäväni kanssa kuljaillessamme pitkin Helsingin katuja. Yllätyin kuvaussession tuottamista voimakkaista fiiliksistä.

 

Miten jännältä ja ihmeellisen hyvältä tuntuikaan nähdä niin monta omastakin mielestä onnistunutta otosta itsestään. Mitä taikoja taitava kuvaaja, oikea valaistus ja hyvä kamera saivatkaan aikaan.

 

Kuvattavana olemisen fiilis oli kiehtova ja koukuttava. Kuvaajana oleminen oli kutkuttavaa ja ehkä kuvattavana olemistakin antoisampaa: Miten saada kuvattavan parhaat puolet esille, taltioida tuo pieni viehättävä mikroilme, miten kertoa kuvattavan tarinaa tai taltioida hänen mielenpäällään oleva tunnelma.

Kerroin teille aiemmassa postauksessani haaveilleeni mallin ammatista ja pohdiskelleeni miksi haaveilen jostakin niin "pinnallisesta". Palasin näihin mietintöihin oltuani ystäväni kuvattavana. Kuvauksen kohteena oleminen tuntui ruokkivan näitä itsekeskeisiä tarpeita, mutta oli samalla luovaa ja hauskaa ajanvietettä. Valmiiden otosten tutkailu oli meni jo varsinaiseksi itsetutkiskeluksi ja -havainnoimiseksi: Ai tolta mä näytän, kun mua jännittää; miksihän vakavana oleminen kuvassa tuntuu hankalimmalta ja paljastavimmalta; onko mulla oikeesti tollasia ilmeitä.

Tässä selfieitä, belfieitä ja welfieitä (workout-selfie) pursuavassa Instagram-maailmassa valokuva vaikuttaa usein narsistiselta itsensä korostamisen välineeltä. 

Mutta onko selfieiden eli omakuvien ottamisessa mitään hyvää? Miksi kaikki haluavat malleiksi? Mitä tarpeita valokuva palvelee? Voiko valokuvattavana oleminen tehdä hyvää tai olla jopa terapeuttista? Näiden kysymyksien kanssa olen painiskellut, hakenut vastausta syvältä sisimmästäni ja Googlesta.

Sisimpäni kumistessa tyhjyyttään Google antoi useita jännittäviä hakuosumia sanoille valokuvaterapia ja voimaannuttava valokuva, niistä kerron lisää seuraavassa valokuva-aiheisessa postauksessani.

Mitä sinä ajattelet selfieistä? Mitä saat valokuvaamisesta tai valokuvattavana olemisesta?

Tunnelmallisia syysiltoja!

Bisous, Niina 

P.S. Kuten ainakin Instagramin käyttäjät tietävät, selfie-sanalle on viritelty suomennos eli "meitsie". Opin juuri Länsi-Savon Sanomista, että myös eri murrealueilla on selfielle ja meitsielle omat vastineet: Itäsuomalaiset ottavat itsestään "mietsie":itä ja kavereiden kanssa ryhmäselfieitä eli "myötsie":itä. 

P.P.S. Päivitys 29.9.2016: Kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle, joka jäi ihmettelemään mikä on Narkissos-syndrooma. Tärkeä kommentti etenkin, koska sen nimistä sairautta ei ole olemassakaan ;)! Pahoittelut, jos onnistuin johtamaan harhaan, ei ollut tarkoitus! Postauksen luonnosversiossa oli lause, joka alkoi kutakuinkin näin: "Ainakin psykologian opiskelijatoverit ärähtävät otsikon luettuaan, että mikä hiton Narkissos-syndrooma." Onnistuin poistamaan tämän virkkeen, kun eilen illalla silmät ristissä viimeistelin postausta. Viittaan Narkissoksella kreikkalaisen mytologian henkilöön, joka rakastui omaan peilikuvaansa (lue lisää täältä). Syndroomalla halusin vihjata hyvin kärjistäen siihen, että onko omien valokuviensa ihailu tai kuvattavana olemisesta nauttiminen sairaalloista, patologista itserakkautta. Kehittelin siis tarkoituksella provosoivan otsikon, jossa käytin tyylikeinona sanaleikkiä. 

Summary in English: 

Bonsoir, 

A couple of weeks ago, with a good friend of mine, we did some photo shooting while strolling along the streets of Helsinki. I was surprised how strongly I was affected by our photo shooting.

For the first time in my life I really liked the pictures of myself. A skilled photographer, right lighting and a good camera can do magic.

I found that being photographed was fascinating and addictive. But taking the photos was maybe even more rewarding and interesting: How to get the best of another, how to tell her/his story or how to capture the atmosphere and her/his emotions. 

In this world full of selfies, belfies and welfies (workout selfie), the self-potraits are often considered to be narcissistic self-enhancement.

But is there anything good in taking selfies? Why does everyone want to become a model? What needs are these photos filling? Can it be even therapeutic to be photographed? I‘ve been thinking about these questions and tried to figure them out by myself and with a little help of a good old Google.

I found a number of exciting results with the words: phototherapy, therapeutic photography and empowering photography. I’ll tell you more about my findings in the following posts!

What do you think about selfies? What are your reasons to take photos? Which one do you prefer: to photograph or to be photographed?

Enjoy the autumn's atmosphere!

Bisous, Niina

P.S. Update 29.9.2016: One pedantic reader asked me: What is the Narcissus syndrome? Thank you for your comment, especially because there is no such a syndrome called "Narcissus syndrome" ;)! In a original draft, there was actually a sentence explaining that such a syndrome doesn't exist, but somehow, yesterday evening, I managed to delete it. Narcissus is a character from Greek mythology who fell in love with his own reflection (read more here). With a word "syndrome" I wanted to bring to a head wheather admiring one's own reflection, enjoying to be photographed and taking selfies are pathological self-loving. My purpose was to create a provocative blog title with a wordplay, nothing else ;)!