Treenaa ILMAISEKSI? - Free workout?

In English below

Les Mills ryhmäliikuntamaraton @ Sonera Stadium

Kuntosalikortti, tanssitunnit ja ylipäätään useimmat liikuntaharrastukset maksavat paljon rahaa (ellet sitten ole onnekas opiskelija, joka saa käyttää yliopistoliikunnan palveluita tms. pilkkahintaan). Kovin montaa uutta sporttiharrastusta ei viitsi aloittaa syksyn tai uudenvuoden boostaamassa innostuksessa, sillä jokaisesta joutuu yleensä pulittamaan pitkän pennin. Jos siis kaipaat liikuntatottumuksiisi vaihtelua, tykkäät liikkua porukassa ja ulkona, sekä mukaillakseni erästä lahjakasta suomalaista bileräppäriä, mielestäsi paras treeni on - no v**** ilmane(!), tämä postaus saattaa olla sinua varten. 

Ninnun niksi nro 6: Syötä Facebookin hakukenttään avainsanoja ilmais-, ilmaistreeni, treeni, puistojooga, liikunta jne. ja seuraile, mistä tapahtumista sporttiset kaverisi tykkäilevät. Etenkin kesäaikaan löydät takuulla useampia liikuntahäppeninkejä, joista valita!

Seuraavaksi esittelen teille kolme Facebookista löytämääni ilmaista treenitapahtumaa: 

1. Palasin juuri kotiin  Les Mills-ryhmäliikuntamaratonista, joka järjestettiin tänään klo 12-18 Sonera Stadionilla. Olo on lievästi sanottuna voipunut. En ole aiemmin osallistunut moiseen kestävyysliikuntamaratoniin, joten en ollut varautunut aivan optimaalisin eväin eli nälkä ja heikko olo pääsivät yllättämään kesken kaiken. Paikalla oli erittäin kiitettävästi jengiä ja ohjaajilla oli loistava meno ja kannustus päällä. Les Mills-tunnit olivat minulle entuudestaan tuiki tuntemattomia, mutta tänään testasin Body Combatia, Sh'bamia, BodyJamia ja Grit Cardiota. Tanssilliset tunnit olivat aika haastavia ja vauhdikkaita esim. Zumbaan verrattuna, mikä on omista tanssitaidoista riippuen joko hyvä tai sitten tosi huono juttu. Lisäksi täytyy antaa miinusta musiikista. Korvat vuotavat yhä verta kuunneltuani kolmisen tuntia reivijumputusta, mutta musiikkimausta ei voi kiistellä. Itseltä vaan menee herkästi fiilikset tanssillisilla tunneilla, jos kyseinen humppa ei lainkaan miellytä. Summa summarum: Oli tosi kivaa ja rankkaa, ensi kerralla kunnon yöunet alle ja runsaat eväät mukaan!

Les Mills ryhmäliikuntamaraton @ Sonera Stadium

Les Mills ryhmäliikuntamaraton @ Sonera Stadium

2. Facebook-tapahtuman kuvassa henkilö kapuaa valtavan esteen yli kuraa poskella ja tuskainen irvistys kasvoilla. Ei aluksi sytyttänyt (viitaten edelliseen postaukseeni, jossa avaudun maitohappokammostani). Tough Viking aamutreenaajat kokoontuvat joka torstaiaamu klo 7 hotelli Sokos Presidentin edessä, mistä matka jatkuu Töölön lahdelle tai Kansalaistorin nurtsille. Viikkaritreenit ovat ilmeisesti tauolla nyt syksyn ja talven ajan, mutta keväällä noin satapäinen porukka kokoontuu taas rypemään Töölön lahden nurmikoilla, satoi tai paistoi, oli nurtsilla valkoposkihanhien kakkaa tai ei. Ennen ensimmäistä treeniä jännitti pirusti. Olin kuullut, että varsinaisessa kilpailussa on saakelin kovaa porukkaa ja ohjelmassa mm. pulikoimista Töölönlahdessa, jenkkifutiksen pelaajia taklaamassa osallistujia ja sähköiskuja (!!). Olin ihan varma, että tällainen rimppakinttu ei tule pysymään porukan tahdissa ja että luikin häntä koipien välissä kotiin palaten Unisportin turvalliseen maailmaan. Ekat treenit yllättivät kuitenkin iloisesti: Viikkareilla oli mieletön ryhmähenki ja "kaveria ei jätetä" -mentaliteetti eikä paikalla ollut pelkkiä urheilusankareita. Treeni on kestävyyspainotteinen ja lisäksi tunnin aikana tehdään paljon pikajuoksuspurtteja ja parin kanssa erilaisia viestijuoksuja. Loppujen lopuksi kävin alkukesän aikana useamman kerran herättelemässä sisäistä viikinkiäni ja aion olla kuulolla ensi keväänä, kun viikinki-treenit taas alkavat. 

3. Elokuun lopulla osallistuimme parhaiden ystävieni kanssa FitExpon järjestämään Kesäkuntoon ilmaistreeni Hernesaaren rannassa -tapahtumaan. Linda Manuellan blogipostauksen ilmaistreenistä löydät täältä. Saavuimme paikalle kymmenen ensimmäisen joukossa, minkä johdosta saimme lahjakortit Fitnetin 45 euron arvoiseen verkkovalmennukseen. En ole vielä alkusyksyn kiireiltäni halunnut tilata tätä treeni- ja ruokaohjelmaa, mutta tarkoituksenani on testata Booty Biblea, koska se on ainoa paketti, jonka saa ilmeisesti täysin vegaanisena ja no, koska ihan paras nimi :D. Kesäkuntoon-tapahtuma oli loistava: DJ:t pitivät huolen hyvästä musiikista (tällöin eivät minun ah niin herkät ja ronkelit korvanikaan vuotaneet verta), kuulimme pari inspiroivaa luentoa motivaatiosta ja treenaamisesta, aurinko porotti ja oli siistiä tsuumailla merelle silloin kuin treenaamiselta ennätti. Lisää tätä!

Kesäkuntoon -ilmaistreeni @ HSR. Kuvan (c) Linda Manuella

Tämän viikonlopun postaukset olivat hyvin treenipainotteisia ja seuraavaksi aionkin kirjoitella teille jostakin ihan muusta! Mielenpäällä on uusi vegeresepti, jonka tahdon jakaa teille asap ja lisäksi muita vähän diipimpiä ja kantaaottavampia aiheita. 

Bisous, Niina

P.S. Käykää ehdottamassa/äänestämässä uutta nimeä blogille! Olen saanut jo useampia ihania ideoita ja mukavasti ääniä, kiitos niistä :)

Summary in English:

Are you searching for a little bit of variation to your workout? Do FREE exercise, workout outside and a good team spirit sound like you?

Ninnu's life hack nro 6:  Search free workouts in Facebook. You can try key words like: free workout, yoga in the park etc. and follow your sporty friends and check out what kind of sport events they are participating.

The blog posts that I wrote this weekend were mostly about workout, but next I'll post a new vegan recipe or some "deeper" stuff like what I'm considering the most important things in life.

Bisous, Niina

P.S. Please vote/propose for a new name for the blog! I've already got many wonderful propositions and some votes too, thanks a lot :)!

P.P.S. Finally, I wrote couple of older post in English: The healthiest apple pie in the world and a short presentation of myself and this blog.

Paras treeni ikinä ja miten sen teet - Best workout ever and how to do it

Leppoisaa lauantaita peepz!

Tälle postaukselle luonnostelemani otsikko kuului alun perin: "Haluatko treenata ILMAISEKSI, ulkona ja mieluummin ryhmässä kuin yksin?" Kirjoitinkin viittä vaille valmiin postauksen suunnitellusta aiheesta, mutta sitten ajauduin sivuraiteille alkaessani muistella yhtä siisteintä treenikertaa ikinä.

Sitä ennen pikainen katsaus liikuntahistoriaani. Liikuntataustani on moninainen, mutta erityisesti taito-, yksilö- ja kestävyyslajeihin painottuva: Lapsena pelailin päivät pitkät kaikkea futiksesta sulkapalloon ja pihapeleihin pikkuveljeni, serkkujeni ja naapurin lasten kanssa. Ensimmäiset varsinaiset liikuntaharrastukseni olivat teline- ja trampoliinivoimistelu sekä sittemmin ratsastus. Sitten siirryin aerobiciin (siihen aikaan oli oikeasti vielä aerobic-nimisiä tunteja, onko vähän nostalgista!) ja vähitellen myös muihin ryhmäliikuntoihin ja joogaan. Ylä-asteikäisenä lumouduin itämaisesta tanssista ja sen jälkeen tanssijatkumoni ei ole koskaan päättynyt (kokeiltu on ainakin hiphopia, reggaetonia, nykäriä, jazzia, uusimpana parisalsaa). Perustimme näinä aikoina tanssiporukalla myös oman parkour- ja akrobatioryhmän, joka pysyi useamman vuoden kasassa. Punttiksella ja uimassa olen käynyt jo vuosikausia. Lisäksi pyöräily on tullut parin vuoden aikana minulle viikoittaiseksi liikuntamuodoksi. Jos paikkaan B pääsee paikasta A 1-1,5 tunnissa, valintani on aina polkupyörä. Olettaen, että en ole menossa tupareihin, timanttihäihin tai muihin siistiytymistä vaativiin häppeninkeihin. Viime aikaisista liikuntarutiineistani voin postailla perusteellisemmin joskus toiste.

Treenatessa tykkään haastaa itseäni ja asetan mieluusti muusta elämäntilanteesta riippuen löyhiä tai hyvinkin spesifejä tavoitteita puuhastelulleni. Kuitenkin ennen viime kesää vannoin, että verenmaku suussa treenaaminen ei vaan ole eikä tule olemaan se mun juttu.

Tavoitteellisemman punttijuntteilun ja liikunnan aloitin noin neljä vuotta takaperin ja huomasin, että saavuttaakseni kelpo tuloksia, minun ei tarvinnut koskaan vetää itseäni maitohapoille niin kuin olin kuvitellut. Parin vuoden takaisen salitreenin lopputulemana XS-kokoiset t-paitani vaihtuivat M- ja L-kokoisiin vetimiin, koska olkapäihin ja selkään oli alkanut siunaantua kiitettävästi papua. Mulle progressiivinen rautojen heiluttelu sopii oikein hyvin, sillä siinä ei tule koskaan aivan samanlaista kaameaa oloa, kuin sillon jos vetää kestävyystreenin aivan täysillä. Kuten jo aiemmin totesin, olen aina kammonnut ja inhonnut ideaa treenata veren maku suussa. Mistä kammoni maitohappoihin sitten kumpuaa? Osittain varmaan koululiikunnan Cooperin-testi tyyppisistä juoksukilpailuista ja siitä, että pitkään en nähnyt moisessa itsensä piiputtamisessa mitään ideaa, kun olen pärjännyt valitsemissani lajeissa ilman moista rääkkiäkin.

Olen viime aikoina yrittänyt purkaa automaagisia ajatuksiani, jotka sanovat herkästi, että "tämä ei ole minun juttuni" tai "mä en tykkää/osaa tota", "enhän mä vaan pysty tohon" tai "mitä ne muutkin sanoisivat". Perustin tämän bloginkin vasta selätettyäni kielteisten, pelokkaiden ja lannistavien ajatusten tulvan (nämä ajatukset pyrkivät säännöllisesti takaisin, mutta pärjään niiden kanssa jo paljon paremmin). Mutta takaisin liikuntaan! Nyt olen piiikkuhiljaa alkanut lämmetä HIIT-tyyppisille treeneille ja mäkijuoksuvedoille. Päätin näiden lajien puitteissa tutkia vähän mikä minua estäisi edes kerran elämässä kokeilemasta fyysisen suorituskykyni äärirajoja. 

Sattuipa viime kesänä, että minulla oli harvinaisen kauniit ja historialliset puitteet mäkivedoilleni: Juoksin ylös alas metsän keskellä kohoavaa Mannerheiminkalliota Tampereella ja heitin high fiven Mannerheimin ukon kanssa jokaisen mäkispurtin jälkeen. Mutta aloitetaanpa alusta: Mäen nyppylälle päin hölkötellessäni päätin, että vedän yhteensä kaksi ylämäkispurttia, joista vain toisen täpötäysillä. Jo etukäteen jännitti, minä muka ihan sata lasissa, you wish. Kuinkas sitten kävikään?

Poistuin paikalta raudanmaku suussa ja jalat vetelinä, mutta hymyillen kuin hölmöläinen, umpisyvässä flow-tilassa (optimaalinen kokemus, virtauskokemus, yksinkertaisesti vaan ihan paras tila!). Tehdessäni tärisevin jaloin palauttavaa hölkkää, huomasin juoksulenkillä vierähtäneen suunnitellun puolen tunnin sijasta jo reilu tunnin verran aikaa. Täysillä vedettyjä mäkivetoja oli plakkarissa kaksi ja lisäksi kolme vetoa, jotka jäivät tarkoituksella hieman maksimisuorituskykyni alle. Lisäksi jokaisen spurtin välissä intouduin hyppimään haaraperusta, kyykkyhyppyjä tai punnertamaan ja lankuttamaan. Käteen jäi voittajafiilis ja pieni hämmennys, mikä tässä oli ollut niin pelottavaa, vastenmielistä ja kauheaa? Mä olin niin ylittänyt itseni, fyysinen olo oli loistava ja hyvällä tavalla uupunut. Lenkin jälkimainingeissa leijuin pitkään itsetyytyväisyyden ja endorfiinien kuplassa ja vielä nytkin muistelen lämmöllä kyseistä treeniä. Pidän kyseistä urheilusuoritustani niin merkittävänä, että kirjotan siitä myös teille. Mitä ihmettä tapahtui? 

En ole erikoistunut motivaatio- tai urheilupsykologiaan, mutta perus psykaankin kuuluu motivaation, lähikehityksen vyöhykkeen (zone of proximal development)ja flow-tilan käsitteet, joiden kautta koitin hahmottaa ja analysoida sitä, miten sain itseni motivoitumaan ja kokeilemaan rajojani ja mikä oli treenin jälkeisen superfiilikseni taustalla. Pahoittelut, mutta nyt alkaa laiskottaa sen verran, että en jaksanut kaivaa teille kuin Wikipedia-lähteitä. Jätän muhimaan ajatuksen syvällisemmästä motivaatio- ja urheilupsykologia-aiheisesta postauksesta. En kuitenkaan viitsi jättää teitä moisen hehkutuksen jälkeen vain nuolemaan näppejä, joten ohessa eräs käytännössä toimivaksi testattu niksi, jonka avulla onnistut boostaamaan itsesi huippusuorituksiin ja -fiiliksiin.

Ninnun niksi nro 4: Huijaa itseäsi. Et ole niin fiksu ja kyyninen kuin kuvittelet (tai minä en ainakaan ollut). Siispä päätä, että juokset tänään vain yhden mäkivedon, teet kevyen tai hyvin lyhyeksi karsitun salitreenin tai vain kaksi jooga-asanaa. Ihan vähän vaan. 

Huomaat ehkä innostuvasi hieman, et maltakaan lopettaa, liikuntasessio saattaa venähtää huomaamattasi kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, tai sitten ei, mutta ei sekään mitään, sillä tutkimusten (joita en nyt siteeraa tässä, koska lauantailaiskuus, palaan asiaan myöhemmin) mukaan hyvin mitättömältäkin tuntuva fyysisen aktiivisuuden lisääminen tuottaa merkittäviä somaattisia terveysvaikutuksia hyvästä fiiliksestä puhumattakaan.  Ja koska haluan tarjota teille vain parasta, niin tässä postauksessa jaan tavanomaisen yhden niksin sijasta kaksi Ninnun niksiä:

Ninnun niksi nro 5: Mikä on sinun liikuntakokemustesi top 3? Mieti, mikä näitä huippukokemuksia yhdistää ja koita ujuttaa perustreeneihisi näitä samoja elementtejä. 

Esittelin teille tässä postauksessa vain yhden parhaimmistani liikuntakokemuksistani ja muut aihetta sivuavat avautumiset ajattelin säästää myöhemmäksi.

Jos jäi kaihertamaan missä muka pääsee treenaaman ilmaiseksi ja vieläpä hyvällä porukalla, tule yytsimään huomenna klo 12-18 Les Millssin ryhmäliikuntamaratoniin Sonera Stadionille. Ollaan menossa sinne mahtavalla likkaporukalla ja teen liikuntatapahtuman jälkeen postauksen jo luonnostelemastani aiheesta "Haluatko treenata ILMAISEKSI, ulkona ja mieluummin ryhmässä kuin yksin"?

Loistavaa viikonloppua kaikille ja valtavan suuri kiitos siitä, että olette käyneet äänestämässä tai ehdottamassa blogille uutta nimeä <3! Vielä ehtii äänestämään, ajattelin tällä kertaa ihan rauhakseen odotella sitä kuuluisaa intuitiota ja teidän nimiehdotuksia.

Bisous, Niina

Mulla ei ollut oikeen mitään postauksen aiheeseen sopivaa kuvaa varastossa, mutta itse tykkään, että pitää olla jokin kuva, etenkin kun on näin pitkä sepustus. Järkkäriä odotellessa iphonella otetut selfiet ja rakeiset ruokakuvat ovat nyt parasta mihin pystyn.

Maailman terveellisin omenapiirakka (gluteeniton, vegaani) - The healthiest apple pie in the world (vegan, gluten-free)

In English below

Ihanaa kirpeätä syyspäivää kaikille (vaikka nyt jonkun mielestä olen - ehkä ihan oikeutetustikin - ankeuttaja, kun onhan elokuu vielä virallisesti kesää)!

Ennen, kun paljastan kohuomenapiirakan tähän asti visusti salassa pidetyn reseptin, haluan kiittää kaikesta palautteesta ja kommenteista! Ne lämmittivät suuresti sydäntäni (Jos pidät tätä mun "lämmittää syräntä nää teidän kiitokset<3<3" turhana ihkutuksena ja lässynläänä tai jos kiinnostuit tunteiden kehollisesta kokemisesta, voit lukea Lauri Nummenmaan ja kumppanien aiheeseen liittyvän tutkimuksen täältä). Eli SUURKIITOS!!! Sain teiltä roppakaupalla kannustavia kehuja ja myös rakentavaa kritiikkiä, mistä kummastakin olen todella otettu ja onnellinen! Kaikista otetuin olen kuitenkin siitä, että blogillani oli enemmän lukijoita, kuin edellisessä postauksessa mainitsemallani retro-radiolla tykkääjiä tai hymynaamoja yhteensä, HAH!

Lauantai-iltana loihdin viidennen - mutta tuskin viimeisen - version viime postauksessa hypetetystä kenties maailman terveellisemmästä omenapiirakasta. Alkuperäisenä tavoitteenani oli tehdä maksiherkullinen vegeleipomus ilman lisättyä sokeria tai rasvaa, ja jonka runsaamman puoleisesta nauttimisesta ei tule ähkyä vaan hyvä olo. Nostin vielä rimaa ja halusin käyttää vain ravintorikkaita aineksia eli vehnäjauho jäi luonnollisesti pois laskuista. Jotta en päästäisi itseäni turhan helpolla, halusin myös ravintoaineiden säilyvän mahdollisimman hyvin ja siksi vältin kuumentamasta piirakan päällisen omenoita enkä käyttänyt leivonnassa öljyjä, jotka eivät kestä kuumentamista.

Perehdytään hetkeksi tämän "jo syntyessään legenda" -omppupiirakan historiaan. Ne ketkä ovat malttamattomia, voivat hypätä tämän historiallisen katsauksen yli suoraan postauksen lopussa olevaan reseptiin, mutta en suosittele.

Maailman terveellisimmän omenapiirakan syntyhistoria:

vol. 1. Lyhyesti: Suklaanmakuisen soijaproteiinijauheen ja stevian liitto pitäsi olla laissa kielletty. Edes kaiken neutralisoiva kaneli ei onnistunut peittämään tätä kaameaa makuyhdistelmää. Selvennykseksi: Ensimmäisessä piirakkayritelmässäni koitin korvata pannassa olevat vehnäjauhot jollakin ravintorikkaammalla jauhoseoksella, mikä valitettavasti tarkoitti 2 dl suklaanmakuista soijaproteiinijauhetta. Noin kerran vuodessa (mikä on ilmeisen riittävä aika unohtamaan omat erheensä) harhaudun kuvittelemaan, että soijaprotskujauhoista saisi tehtyä maistuvia leivonnaisia (olen aiemmin leiponut erit. huonolla menestyksellä mm. soijaprodepannareita). Ei_enää_ikinä!

vol. 2. Järkyttyneenä oman muistini hataruudesta ja yhä vastenmielisyydestä irvistellen tein pyhän lupauksen olla sekoittamatta palkkarijauhoja ja leivontaa keskenään. Hyväksyin katkerasti, että überterveellisen herkun leivonta oli ollut vain utopistinen ja naiivi haave. Onnekseni löysin kaapin perältä sinne unhoittuneen täysjyväriisijauhopakkauksen. Kasvoni kirkastuivat. Varovainen toiveikkuus alkoi viritä sisimmässäni. Steviasta en silti vieläkään vahingokseni luopunut. Piirakan päällinen sai koristukseksi viime kesän mustikoita ja maistelukierroksen jälkeen olin aivan hamsterina (jos joku ei ole kuullut em. sanontaa ennen, ei hätää, en muuten minäkään, mutta riittää että kuvittelette hamsterin, joka onnistuu varastoimaan poskipusseihinsa tuplasti enemmän siemeniä kuin edellisellä syömäkerralla), ja ajattelin: "Tästähän voi vielä tulla jotain".

vol. 3. Mustikat loppuivat pakastimesta. Aivoissani raksutti. Katseeni pysähtyi korilliseen luomuomenoita. Omenapiirakka! Annoin stevialle viimeisen mahdollisuuden, mutta lakritsinen maku tökki edelleen makunystyröitäni.

vol. 4. Uskaltauduin luopumaan steviasta makeuttajana ja lisäsin tilalle puolikkaan muussatun banaanin. Tämä ei riittänyt vaan yltiöpäiseen tapaani korvasin puolet täysjyväriisijauhoista mantelijauhoilla. Ja tätä piirasta olisi tarkoitus tarjoilla illalla viidelle ystävälle! Hakkasin päätäni seinään ja hoin, että anna olla viimeinen kerta, kun vaihdat (jälleen kerran) reseptiä viime hetkellä. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, ja huokasin helpotuksesta ja vieraani toivottavasti makunautinnosta.

vol. 5. Sunnuntai-iltana koitti maailman terveellisimmän omenapiirakan lyhyen historian kuumottavin hetki: Tarjoilin sitä isovanhemmilleni ja muille sukulaisilleni, jotka ovat herkkusuita ja kaiken kaikkiaan varsin kriittinen raati. Olin pelkuri ja tarjoilin piirakan kylkeen vaniljakastiketta (vegaanista kylläkin). Kommentit vaihtelivat ääripäästä toiseen, mutta pahimmasta oli selvitty ja piirakka tuli syötyä viimeistä murua myöten.

Yllä tarvittavat ainekset. Tarkkasilmäinen huomaa, että jotain kuitenkin puuttuu, oikea vastaus postauksen lopussa ;) 

Maailman terveellisin omenapiirakka (gluteeniton, vegaani)

Perusohje

Ohjeen alla on useita variaatioita ja uusia vielä kokeilemattomia ideoita, miten voit muokata reseptiä omaan suuhun sopivaksi.

Ohje on tehty ns. normaalikokoiselle vuoalle eli halkaisija 24 cm

Pohja:

2 keskikokoista Reilun kaupan banaania 

100 g pehmeää tofua (esim. Jalo tofu)

2 dl täysjyväriisijauhoja 

1 rkl kanelia

0,5 dl soija- tai kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa

Vuoan voiteluun halutessasi 1 tl neitsytkookosöljyä

Päällinen:

500 g Alpron Natural soijajogurttia (testattu myös Rainbown maustamaton ja kumpikin käy, mutta Alpron maku on makeampi ja pehmeämpi. Vähempikin määrä esim. 1 dl jogurttia riittää, jos kaapissa ei satu olemaan täyttä purkkia)

1 isohko luomuomena

Maun mukaan kanelia, sanoisin että reilusti

1. Muussaa banaanit esim. haarukalla.

2. Muussaa ja sekoita pehmeä tofu banaaneihin.

3. Lisää jauhot ja kaneli ja lopuksi maito. Sekoita hyvin.

4. Voitele halutessasi vuoka, ei ole pakollista.

5. Paista pohjaa uunin alatasolla 200 asteessa 10-15 min.

6. Viipaloi tällä välin omenat.

7. Kaada jogurtti pohjan päälle ja lisää omenapalat.

8. Ripottele reippaasti kanelia omenoiden päälle.

9. Paista piirakkaa halutessasi vielä 5 min uunin keskitasolla jälkilämmöllä (tällöin omenat jäävät aika raa'an tuntuisiksi, mutta jogurtti hyytyy hieman).

10. Jäähdytä piirakka yön yli jääkaapissa ja tarjoile kylmänä!!!! (Kokeiltu lämpimänä eikä ole yhtään niin hyvää. Jääkaappijäähdytys yön yli on myös ehdoton!) 

Mielenkiinnosta laskin vielä perusohjeella tehdyn piirakan ravintoarvon ilman kookosöljyä:

kalorit 1144

hiilarit 169

rasva 22,5

proteiini 40

kuitu 17

Pointtina kaloreiden ja ravintoarvojen laskemisessa oli osoittaa, että kyseiset markkerit ovat sen verran kohdillaan, että omppupiiraalla voisi jopa korvata yhden päivän aterioista tai saada ravinteikkaan hiilaritankkauksen treenin jälkeen. Tämän omenapiirakan hyvänä puolena esim. perinteisempiin raakakakkuihin verrattuna on se, että vaikka honaisisit puolikkaan piirakan yhdeltä istumalta, olet saanut vain noin lounaan/päivällisen verran kaloreita, aimo annoksen kuitua ja proteiinia, hitaasti imeytyviä hiilareita, pehmeitä rasvoja, vitamiineja ja antioksidantteja ja mitä näitä nyt onkaan.

Variaatioita ja uusia niksejä (*-merkittyjä olen jo testannut):

Vaihtelua:

Pelkkien riisijauhojen sijaan voit kokeilla esim. 1 dl riisijauhoja ja 1 dl mantelijauhoja*. Myös kookos- tai kikhernejauhot voivat olla kokeilunarvoisia.

Laita omenan sijasta täytteeseen mustikoita tai muita marjoja ja jätä tällöin kaneli päällisestä pois*.

Muuntele paistoaikaa. Jos et ole yhtä raakafriikki kuin minä, anna päällisen paistua kunnolla, jolloin saat perinteisempää omena/marjapiirakkaa. Tai sitten kokeile hedelmäpizzaa, eli paista vain pohja, muttei päällistä ja lado omenoita, kiivejä, persikoita tms. pohjan ja jogurtin päälle.

Lisää makua:

Mausta pohja jatai päällinen rippusella kardemummaa.

Voit lisätä jogurtin sekaan maun mukaan 1-2 rkl vaniljauutetta* (Dr. Oetker), mielestäni ei ollut makuun suurtakaan vaikutusta, mutta voipi kokeilla

Lisää makeutta näillä kikoilla:

Jos et ole ehdoton terveysnatsi, kuten allekirjoittanut toisinaan on, laita jogurtin sekaan 1 tl tai maun mukaan vaniljasokeria. 

Lisää piirakkapohjaan 1 rkl steviaa*. Minua stevian pistävä ja lakritsinen maku tökki ja päädyin lisäämään muussattua banaania makeuttamaan piirakkaa. 

Sokerihiirille maistuu paremmin, jos tarjoaa esim. vaniljakastikkeen* tai vaniljajäätelön kanssa. 

Kokeile lisätä pohjaan omena- tai mangososetta.

Lisää proteiinia:

Jos haluat lisäprodea piirakkaan, kokeile korvata pehmeä tofu normaalilla kiinteällä tofulla. Itse pistän seuraavalla kerralla kokeiluun ja voin raportoida toimiiko tämä.

Taikina on valitettavasti hieman epäesteettisen näköistä, mutta maistuu hyvältä.

Uunituore piirakka ja mun kummittelevat varpaat.

Omppupiiras oli pöydän ainoa vegetarjottava eikä ihan lyönyt herkullisuudellaan äipän perinteistä piimäkakkua tai karjalanpiirakoita munavoilla, mutta tää piiras onkin terveysherkku. Ilman lisättyä sokeria tai rasvaa ei kilpailla samasta palkintopallista.

Vielä tähän loppuun maistelijoiden kommentteja:

"Ompas ihanan raikas!"

"Täytyy sanoa, että en tykännyt."

"Tosi hyvää, sun pitää tehä tätä mulle!"

"Tälläiset ihmiset kuin mä tykkää, tai että musta tää on sairaan hyvää, mutta sellaset, jotka tykkää sokerista niin en tiiä.."

"Ihanaa, saanko mä pliis syödä vikan palan?!"

 "Tää on enemmin jälkiruoka kuin leivonnainen, vähänku joku sorbetti."

"Eikää!! Eiksitä oo enää jäljellä?!"

Lisäksi eräs maistaja oli myös korrektisti vaiti eikä kommentoinut lainkaan :D.

Toivottavasti maistuu, ja jos ei, niin antakee vaan kuulua, että miksi ei! Helpottiko makeannälkä vai maistuiko ihan liian terveelliseltä? Tekisitkö toiste ja kehtaisitko tarjoilla tätä isovanhemmillesi kuten allekirjoittanut uhkarohkeasti teki? Entä onko teillä ehdottaa hyviä terveellisiä herkkureseptejä?

Kivaa iltaa kaikille ja terveellisiä herkkuhetkiä tai sitten ihan vaan ronskisti nautinnollisia mättöfiestoja!

<3: Ninnu

ps. [Oikea vastaus: toinen banaani. Ehdin jo muussata kummatkin ostamani Reilun kaupan banskut ja tajusin, että p*rkele siinä meni hieno kuva sivu suun, kunnes löysin äitin kaapista chiquitan lavasteeksi.]

pps. En ole vielä päättänyt mistä kirjoitan seuraavaksi. Bloginperustamispäätös aiheutti hirveän ideasurinan päässä. Seuraava postaus käsittelee ehkä jotakin näistä: haaveilua, sitä miten säästää satoja euroja hiustenhoidossa, treenimotivaatiota tai mitä ajattelin ottaa opiksi saattohoitopotilailta. Katsotaan.

Summary in English:

The healthiest apple pie in the world (vegan, gluten-free, almost raw)

The basic recipe

Dough

2 bananas

100 g soft tofu

2 dl wholegrain rice flour

1 spoon cinnamon

0,5 dl soy or oat milk

Topping

500 g soy yogurt

1 big apple

cinnamon

1. Mash and mix tofu and bananas

2. Add flour and cinnamon and finally soy/oat milk. Mix well.

3. Bake in the oven (200 Celsius) 10-15 minutes.

4. Slice the apple.

5. Apply yogurt on top of the dough and add the apple slices.

6. Sprinkle cinnamon on top of the apple slices.

7. Bake the pie at least 5 minutes in the oven.

8. Cool off the pie overnight in the fridge.

9. Serve cold/room temperature!!!

Nutritional value:

cal 1144

carbs 169

fat 22,5

protein 40

fiber 17

Variations:

Try almond flour or oats.

Instead of putting apple on the topping, use blue berries.

Add some vanilla extract.

Add some Stevia.

If you’re missing sugar, serve with vanilla ice cream or vanilla sauce.