Thank you my
dear Natalia Hostalot for all these pictures! <3
Bonsoir,
Pari viikkoa sitten nappailimme kuvia toisistamme hyvän ystäväni kanssa
kuljaillessamme pitkin Helsingin katuja. Yllätyin
kuvaussession tuottamista voimakkaista fiiliksistä.
Miten jännältä ja ihmeellisen hyvältä tuntuikaan nähdä niin monta omastakin
mielestä onnistunutta otosta itsestään. Mitä taikoja taitava kuvaaja, oikea
valaistus ja hyvä kamera saivatkaan aikaan.
Kuvattavana olemisen fiilis oli kiehtova ja koukuttava. Kuvaajana oleminen
oli kutkuttavaa ja ehkä kuvattavana olemistakin antoisampaa: Miten saada
kuvattavan parhaat puolet esille, taltioida tuo pieni viehättävä mikroilme,
miten kertoa kuvattavan tarinaa tai taltioida hänen mielenpäällään oleva
tunnelma.
Kerroin teille aiemmassa postauksessani haaveilleeni mallin ammatista ja
pohdiskelleeni miksi haaveilen jostakin niin "pinnallisesta". Palasin
näihin mietintöihin oltuani ystäväni kuvattavana. Kuvauksen kohteena oleminen
tuntui ruokkivan näitä itsekeskeisiä tarpeita, mutta oli samalla luovaa ja
hauskaa ajanvietettä. Valmiiden otosten tutkailu oli meni jo varsinaiseksi
itsetutkiskeluksi ja -havainnoimiseksi: Ai tolta mä näytän, kun mua jännittää;
miksihän vakavana oleminen kuvassa tuntuu hankalimmalta ja paljastavimmalta;
onko mulla oikeesti tollasia ilmeitä.
Tässä selfieitä, belfieitä ja welfieitä
(workout-selfie) pursuavassa Instagram-maailmassa valokuva vaikuttaa usein
narsistiselta itsensä korostamisen välineeltä.
Mutta onko selfieiden eli omakuvien ottamisessa mitään
hyvää? Miksi kaikki haluavat malleiksi? Mitä tarpeita valokuva palvelee? Voiko
valokuvattavana oleminen tehdä hyvää tai olla jopa terapeuttista? Näiden
kysymyksien kanssa olen painiskellut, hakenut vastausta syvältä sisimmästäni ja
Googlesta.
Sisimpäni kumistessa tyhjyyttään Google antoi useita
jännittäviä hakuosumia sanoille valokuvaterapia ja voimaannuttava valokuva,
niistä kerron lisää seuraavassa valokuva-aiheisessa postauksessani.
Mitä sinä ajattelet selfieistä? Mitä saat
valokuvaamisesta tai valokuvattavana olemisesta?
Tunnelmallisia syysiltoja!
Bisous, Niina
P.S. Kuten ainakin Instagramin käyttäjät tietävät, selfie-sanalle on viritelty suomennos eli "meitsie". Opin juuri Länsi-Savon Sanomista, että myös eri murrealueilla on selfielle ja meitsielle omat vastineet: Itäsuomalaiset ottavat itsestään "mietsie":itä ja kavereiden kanssa ryhmäselfieitä eli "myötsie":itä.
P.P.S. Päivitys 29.9.2016: Kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle, joka jäi ihmettelemään mikä on Narkissos-syndrooma. Tärkeä kommentti etenkin, koska sen nimistä sairautta ei ole olemassakaan ;)! Pahoittelut, jos onnistuin johtamaan harhaan, ei ollut tarkoitus! Postauksen luonnosversiossa oli lause, joka alkoi kutakuinkin näin: "Ainakin psykologian opiskelijatoverit ärähtävät otsikon luettuaan, että mikä hiton Narkissos-syndrooma." Onnistuin poistamaan tämän virkkeen, kun eilen illalla silmät ristissä viimeistelin postausta. Viittaan Narkissoksella kreikkalaisen mytologian henkilöön, joka rakastui omaan peilikuvaansa (lue lisää täältä). Syndroomalla halusin vihjata hyvin kärjistäen siihen, että onko omien valokuviensa ihailu tai kuvattavana olemisesta nauttiminen sairaalloista, patologista itserakkautta. Kehittelin siis tarkoituksella provosoivan otsikon, jossa käytin tyylikeinona sanaleikkiä.
Summary in English:
Bonsoir,
A couple of weeks ago, with a
good friend of mine, we did some photo shooting while strolling along the
streets of Helsinki. I was surprised how strongly I was affected by our photo
shooting.
For the first time in my life I really liked the pictures of myself. A skilled photographer, right lighting and a good camera can do magic.
I found that being photographed was fascinating and addictive. But taking the photos was maybe even more rewarding and interesting: How to get the best of another, how to tell her/his story or how to capture the atmosphere and her/his emotions.
In this world full of selfies, belfies and welfies (workout selfie), the self-potraits are often considered to be narcissistic self-enhancement.
But is there anything good in
taking selfies? Why does everyone want to become a model? What needs are these
photos filling? Can it be even therapeutic to be photographed? I‘ve been
thinking about these questions and tried to figure them out by myself and with
a little help of a good old Google.
I found a number of exciting
results with the words: phototherapy, therapeutic photography and empowering
photography. I’ll tell you more about my findings in the following posts!
What do you think about selfies?
What are your reasons to take photos? Which one do you prefer: to photograph or
to be photographed?
Enjoy the autumn's atmosphere!
Bisous, Niina
P.S. Update 29.9.2016: One
pedantic reader asked me: What is the Narcissus syndrome? Thank you for your
comment, especially because there is no such a syndrome called "Narcissus
syndrome" ;)! In a original draft, there was actually a sentence
explaining that such a syndrome doesn't exist, but somehow, yesterday evening,
I managed to delete it. Narcissus is a character from Greek mythology who fell
in love with his own reflection (read more here).
With a word "syndrome" I wanted to bring to a head wheather admiring
one's own reflection, enjoying to be photographed and taking selfies are
pathological self-loving. My purpose was to create a provocative blog title
with a wordplay, nothing else ;)!
Mielenkiintoinen aihe! Itsekin julkaisin juuri toissapäivänä tekstin jossa kerroin teini-iän mallihaaveistani. :D Siinä tosin en pohtinut syitä tälle. Mutta mielestäni valokuvattavana olemisesta nauttiminen on paljon muutakin kuin narsismia. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista Taru Mari :)! Olen ihan samaa mieltä sun kanssa, että malleilusta nauttiminen on paljon muutakin kuin huomionhakuisuutta tai itsensä korostamista! Mulla ei ole itsellä ollut hommasta aiemmin juuri mitään kokemusta, vaikka se on aina kiehtonutkin. Omat ennakkoasenteet ovat olleet jostakin syystä hieman negatiivisia ja luulen, että en ole ainoa, joka on vähän tuhahdellut selfie-ilmiölle yms. Tämän postauksen kautta halusin tuoda valokuvattavana olemisen taiteellista, vähemmän "pinnallista" ja psykologisesti mielenkiintoista puolta esille. Käyn aina lukemassa sun uudet postaukset, hyviä aiheita :)!
VastaaPoista