Hyvän blogin resepti - What makes for a good blog?

In English below

Coucou!

Uudistaessani blogia (tsekkaa uudet päivitykset täältä ja täältä) ja mietin kirjoitteluni tulevaisuutta myös sen kautta, millaisista blogeista itse pidän. Huvittavaa kyllä, ennen kuin perustin oman blogin, olin seuraillut vain yhtä blogia just for fun ja sitäkin hyvin harvakseltaan, muutoin käytin blogeja lähinnä tiedonhakuun. Siispä peilauspintaa muihin blogeihin omaa blogia väsätessä ei juuri ollut. Vasta omaa lokikirjaa perustaessa haeskelin muutamia kirjoituksia aiheesta, millainen on hyvä blogi, eksyin tutkimaan blogilistoja ja laitoin muutamia blogeja seurantaan.

Alla joitakin tekijöitä, jotka yhdistävät itseäni kiinnostavia ja koukuttavia blogeja:

-        pitemmät tekstit, jotka paneutuvat vähän pintaa syvemmälle ja joiden eteen on nähty vaivaa (blogit, jotka on perustettu auttamaan aloittelevia bloggaajia sekä Lihastohtori, Kemikaalikimara)

-        hyödylliset blogit ja asiantuntijablogit: saat päteviä ja tutkimustietoon tai vankkaan käytännönkokemukseen perustuvia vinkkejä mm. ruokavalioon, treeneihin tai ostoksiin tai uusia reseptejä, tietoa kiinnostavista asioista (Chocochili, Kemikaalikimara, Lihastohtori)

-        ajatuksia herättävät kolumnityyppiset kannanotot

-        kirjoittaja hallitsee hyvin kieliopin ja tekstin tulisi olla mieluusti sujuvan lisäksi persoonallista ja mukaansatempaavaa, nautinnollista lukea (Kaikki mitä rakastin, Uusi Muusa)

-        huumori, rentous ja pilkettä silmäkulmassa suhteessa itseen, lukijoihin ja elämään (Lihastohtori, Uusi Muusa)

-        kaunis, vaalea, viimeistelty ja selkeä ulkoasu

-        hyvälaatuisia kuvia, mutta tekstiä aina ehdottomasti enemmän kuin kuvia

-        jokaisella tekstillä jokin selkeä pointti

Mikä ei todellakaan sytytä:

-        kaiken em. vastakohdat eli itsensä vakavasti ottaminen, kielioppivirheet ja huolittelematon teksti, tumma ja tunkkainen ulkoasu, huonolaatuiset kuvat tai enemmän kuvia kuin tekstiä, postaukset vailla punaista lankaa ja todella lyhyet postaukset
-        pelkkä oman arjen kuvailu: järkyttävän tylsää, ellei kyseessä ole tuttu ihminen, jonka kuulumisista haluat olla perillä
-        minä minä minä eli liika itsensä korostaminen: kerrotaan ja kuvaillaan juurta jaksaen, millainen henkilö ollaan nyt, millainen on ollut lapsesta saakka, omien tunteiden ja henkilökohtaisuuksien liiallinen repostelu, läheisistä ihmisistä yksityiskohtaisesti kirjoittaminen (vaikka olisi ko. henkilön lupa, tämä on minusta siltikin häiritsevää)
-        voimakkaiden mielipiteiden, yleistyksien tai ”totuuksien” laukominen ilman hyvin perusteltuja argumentteja tai asiaan perehtymistä, puoskarointi, tuputtaminen
-        muiden mollaaminen tai haukkuminen, tuomitseminen tai asioiden kauhistelu, katkera tai aggressiivinen sävy, riidan haastaminen ja lukijoille nenäkkäästi tai epäkohteliaasti vastaaminen

Mikä on liikaa kellekin ja mistä kukin pitää ovat makuasioita. Luonnollisesti pyrin kirjoittamaan blogia, jota itse lukisin mielelläni. Katsotaan, onko meillä sama maku ;)

Millaisista blogeista sinä tykkäät? Entä mikä saa karvasi nousemaan pystyyn tai laittamaan blogin mustalle listalle?

Bisous, Niina

Madrid. Kuva/Photo: Natalia Hostalot

Coucou!

When I was creating and modifying my blog, I tried to think what kind of blogs I like the most and what are absolutely no-nos. Before having my own blog, I followed only one blog very rarely, so I’m really a newbie in this world. Mostly I read blogs when I needed some specific information or a new recipe.

Liking:

-        long and profound blog posts
-        useful blogs and professional blogs where information is evidence-based
-        argumentative blogs that are trying to make this world better and give us something to think about
-        blogger needs to handle grammar rules (well, let’s not talk about my English...)
-        text is compelling and personal, blogger has an easy going attitude towards her-/himself and the world, plus a good sense of humor
-       beautiful, smooth and fair layout, font is easy to read
-        good quality photos
-        always more text than photos
-        each post has a clear point

Disliking:

-        everything is opposite to the things that I just mentioned above 
-        detailed description of one's everyday life is sooooo boring if you don’t know the person personally 
-        me, myself and I: too much self-enhance or writing very intimate facts about your friends and family (even with their permission)
-        having a really strong opinions based on nothing, quackery
-        insulting, judging or too much cheekiness

Naturally, I'll try my best to write a blog that I’d like to read myself. Let’s see, if we’ll have a same taste ;)

What kind of blogs do you appreciate? And when do you decide to put a blog on your black list?

Bisous, Niina

Matka Ninnun nikseistä une petite lifeen - From Ninnu's life hack to une petite life.

In English below

Kiitos kärsivällisyydestä!

Blogihiljaisuuudesta syytän jo viime postauksessa mainitsemaani KonMaria eli kultiksi muodostunutta siivous- ja järjestelymetodia, joka on imaissut minut mennessään. Illat ja muu liikenevä vapaa-aika on kulunut myllätessä vaatekaappia ja tehdessä tuttavuutta sängyn alle pesiytyneeseen villakoiraperheeseen. Lomailin myös tovin leppeämmissä keleissä Madridissa vaihtarikaverini luona, missä keskityin bloggaamisen sijasta vaan olemaan ja nauttimaan. Tilitän teille tarkemmin siivousbuumistani ja reissustani lähiaikoina, mutta nyt lunastan lupaukseni, ja kerron teille miksi Ninnun niksit vaihtui une petite lifeen (jossa on hipsterimäinen ironinen pistekin vielä perässä, huhhuh!).

Ehkä sinäkin äänestit taannoin tämän blogin nimestä tai annoit oman nimiehdotuksesi, muistuuko vielä mieleen? 

Kertauksena vielä miksi vaihdoin nimeä: Ninnun niksit keksittiin hätäpäissään yhdessä päivässä, koska blogia ei voinut perustaa ilman nimeä. Nimi oli musta ihan ok, mutta ehkä hieman kiusallinen ja asetti minut vähän opettavaiseen, niksejä ja vinkkejä jakelevaan asemaan, vaikka toivon, että bloggaus olisi enemmin vuoropuhelua lukijoiden kanssa. Ninnun nikseillä oli kuitenkin selkeä idea ja tarkoitus: Ajattelin, että blogi keskittyy vain hyödyllisiin, niksityyppisiin juttuihin, olisi vähän kuin hakuteos, jota kirjoittaisin persoonallisella tyylillä, mutta häivyttäisin postauksista mahdollisimman paljon itseäni ja asiat saisivat loistaa pääosassa. Abouttiarallaa näin tulee olemaan jatkossakin. Postailen my day tyyppisiä juttuja enemmin idealla, että esim. psykologian opiskelijan arki saattaa olla monesta kiinnostavaa (pääteltynä hirveästä tungusta psykologian oppiaineen pääsykokeisiin), ja silloin, jos saan kiteytettyä jonkun ajatuksen tai oivalluksen paremmin siten, että kerron jotakin itsestäni tai elämästäni. 

Nimi Ninnun niksit alkoi siis tuntua rajoittavalta eikä tarkemmin ajateltuna kuvannut sitä, mistä haluan kirjoitella. Vasta kirjoittamieni postausten myötä, olen oppinut huomaamaan, millaisen tekstin tuottaminen on nautinnollisinta ja tuntuu jollakin tavalla merkitykselliseltä ja mielekkäältä. Ninnun niksit eivät jää täysin historiaan, mutta niksien ja selkeiden hyötypostauksien lisäksi haluan kirjoitella myös yleisempiä elämään liittyviä, blogikielellä lifestyle postauksia, mielipidekirjoituksia päivän polttavista aiheista, my day tyyppisiä fiilistelypostauksia ja selkeästi psykologia-aiheisia kirjoituksia uutta harrastustani valokuvausta unohtamatta.

Minusta on kivointa lukea blogeja, jossa bloggaaja tuntuu hyvältä kaverilta, joka antaa kullanarvoisia neuvoja, haastaa ajattelemaan tai vain tarjoaa viihdyttävän tai rauhoittavan lukuhetken kiireen keskellä. Tähän pyritään ;). 

Blogin kirjoittaminen, modailu ja postausaiheiden ideointi on vienyt varkain useamman tunnin yöunistani. Hermoilua ja aivoriihtä siitä, voiko tuleva psykologi ylipäänsä pitää blogia, miten ikinä ehdin kirjoittaa kaiken mitä haluaisin, pysyttelenkö kevyemmissä ja suhteellisen turvallisissa aiheissa vai kokeilisinko, luonnistuuko argumentaatio tärkeänä pitämieni asioiden tiimoilta. Panostanko siihen, että kirjoittaisin säännöllisesti, esim. viikoittain vain vaan fiilispohjalta? Anonyymi vai ei-anonyymi? Mikä on blogin tarkoitus minulle ja lukijoille? Jakaa ja saada tietoa? Vaihtaa ajatuksia ja herättää keskustelua?

Kirjoittelun myötä olen saanut useampia lempinimiä kuten höyrypää ja lokikirjanpitäjä. Jo naperona minulla oli virtuaalitalli (Jonnet ei tajuu), jonka ulkoasua koodaillessa ja vieraskirjaa lukiessa aika kului rattoisasti. Eipä siis kovinkaan ihme, että bloggaaminen on imaissut minut mukaansa, vaikka aluksi hangoittelin kovin bloggaamisen aloittamista vastaan. Pidin myös Ranskan ja Kanadan vaihtojeni ajan blogia, johon voit tutustua täältä, eli ihan ensimmäinen nettisivustoni une petite life ei ole.

Vielä lisää taustoitusta blogiuudistuksille: Huomasin nopeasti, että halusin kirjoittaa suomen kielen lisäksi kielellä, jota vaihtarikaverini ymmärtäisivät, jos eksyvät lukemaan blogiani. Harkitsin ranskaa, mutta totesin, että se sulkee automaattisesti osan ystävistäni tai tutuistani pois. Pitkin hampain ajattelin, että enkuksi sitten ja saanpahan ainakin harjoitusta gradua varten, jota puserran englanniksi, ja jos kirjoitteluinnostukseni jatkuu ja blogi kasvaa, englanti on kuitenkin the language!

Seuraavaksi nimivaihtoehdot (joista voit bongata myös mustan hevosen) ja perustelut ja jaarittelut, siitä miksi harkitsin kutakin nimeä blogille. Lopuksi paljastan teidän suosikkinne (äläpäs kurki!).

LaGoodLife

Suomeksi hyvä elämä. Nimi on kuvaava, koska kirjoitteluni ja kiinnostukseni kohteena on onnellisuus, hyvä elämä ja elämänlaatu. Reipas, positiivinen, unisex nimi. LaGoodLife on myös vanhan kunnon K-Maron biisin nimi, diggailen, koska laulaa myös ranskaksi, ihana karhea ääni ja nostalgia teinivuosiin.

La belle life.

Suomeksi kaunis elämä. La belle on ranskaa, jota halusin ujuttaa blogin nimeen, sillä ranskan kieli on ollut tärkeä osa elämääni jo 15 vuotta. Ripaus hienostuneisuutta ja rauhallisempaa tunnelmaa, feminiinisempi nimi. La belle life kiidättää mustavalkoisen elokuvan tunnelmiin.

Bisous, Niina

Suomeksi: Suukkoja/terveisiä, Niina. Suomeksi toi suukkoja ei oikein toimi, eikä meillä ole oikein vastinetta ranskalaiselle tavalle antaa poskisuudelmia tai ranskankieliselle bisous-toivotukselle. Kuin postikortin allekirjoitus, huoleton, aina matkalla jonnekin, hyvä ystävä, vähän kujeileva.

Peas and love, Niina

Sain kommentteja, että hauska nimi, mutta onkohan sattunut kirjoitusvirhe, että pitäisikö lukea peace and love. Ihan tarkoituksellinen sanaleikki eli suomeksi herneitä ja rakkautta rauhan ja rakkauden sijaan. Nousi omissa suosikeissa sijalle kaksi. Pidän nimen leikillisyydestä, ripauksesta huumoria. Peace and love oli hippien juttu ja heillä on paljon hyviä ajatuksia luonnonsuojelun tärkeydestä, ihmisten yhteenkuuluvuudesta jne. Olen itsekin jonkin sortin ituhippi, ekologiset arvot ovat lähellä sydäntä ja vatsaa (sinne kun menee 99 % vegaanista murkinaa). Peas eli herneet kuvaisi siis hyvin mun viherpiipertelijän kokkailuja ja on terveellinen ruoka-aines, mikä sopii sekin kuvaan. Love heijastaisi hyvin blogin toista aspektia eli onnellisuutta, kiitollisuutta, ihmissuhteiden psykologiaa ja vuorovaikutusta, joista olen kiinnostunut kirjoittelemaan. Totesin lopulta, että Herneet ja rakkaus ei vaan kolahtanut tarpeeksi ja nimi viittaa mielestäni enemmin ruokablogiin kuin tällaiseen sekametelisoppaan kuten oma blogini.

une petite life.

Suomeksi yksi pieni elämä. Äänestys vaihtoehdoissa nimi oli kirjoitettu isolla Une petite life, mutta pienellä alkukirjaimellla kirjoitetettu versio alkoi hivellä silmää. Petite on monelle tuttu ranskan kielen sana, lisäksi halusin blogin sisältävän sanan life, joka on sopivan epäspesifi ja sallii mun kirjoitella mistä vain. Petite life kuvaa ehkä sitä, että blogini on yksi näkökulma elämään ja onnellisuuteen, mutta on aika pieni pisara meressä ja muiden blogien joukossa. Ranskan kieli on vaan niin chic ja lähellä sydäntä, jotenkin tämä nimi vain tuntui omimmalta <3.

Psykologiaa ja poppareita tai Psychology & popcorn

Tadaa, musta hevonen. Mulla on sydämellä ja mielenpäällä paljon asiaa psykologiaan liittyen, psykaa sovelletaan mielestäni aivan liian kapeasti ja hiljaisesti yhteiskunnassa.  Popparit kuvaavat taas keveyttä, iloa, nousua arjen yläpuolelle, elämän pieniä iloja ja ovat suolainen ja suht terveellinen herkku, mikä kuvastaa hyvin suhdettani ruokaan. Hylkäsin nimen siksi, koska tuntuisi liian raskaalta gradun, muun opiskelun ja oman alan työn päälle kirjoitella vielä vapaa-aikanakin pääasiassa pelkkiä psykajuttuja,blogi olisi tällöin vain koulun jatke, enkä halua tällä hetkellä kirjoittaa ammatillista blogia. Aion kuitenkin ujuttaa kirjoituksiini psykajuttuja ja pyrin tekemään tutkimustyöni huolella perehtyessäni itselle tuntemattomampaan psykologian aiheeseen (kuten esim. valokuvaterapiapostauksessani, jolle seuraa pian jatkoa) kuten kunnon tutkijan kuuluu, mutta sallin itselleni löperömmän lähteiden käytön kuin APA (American Psychological Association) tohtisi.

Teidän suosikkinne oli melkein 67 % äänistä saanut Peas & Love, Niina ja jaetulle toiselle sijalle pääsivät une petite life ja Bisous, Niina neljänneksellä äänistä. Koitin nyt kuunnella sydämen, intuition ja mitä näitä nyt on kaikkia hassuja ääniä, ja valitsin pitkän pohdinnan jälkeen une petite life:n joka sai teiltäkin mukavasti kannatusta. Suuri kiitos vielä kaikille äänestäneille ja nimiehdotuksia keksineille ja myös teille passiivisemmille lukijoille ;)!

Bisous, Niina

Summary in English

Thank you so much for voting a new name for the blog! Your favorite was Peas & Love, Niina (67 %) and second ones were une petite life (25 %) and Bisous, Niina (25 %). I tried to listen my heart, intuition and voices in my head ;) and finally I chose une petite life.

"Petite" means little in French so une petite life = one small life. I like the name because I'm a fan of French language, I've been studying it since 10 years old and I've lived in French speaking cities - Paris, Lyon and Montréal. "One samall life" refers to that my blog is only a one point of view of life. 

Hopefully you like the name and new layout :)

Bisous, Niina

Psykologian opiskelijan perjantai - Psychology student's Friday

In English below

Klo 7h @ kahden lämpöpeiton ja yhden huovan alla

Tarvitsenko todella psykologin maisterin tutkintoa? Ihan turhaa hommaa, gradun ehtii tehdä toisessa elämässä. Motivaatio- ja maanitteluitsepuhetta. Ei auta, siirrytään uhkailuun.

Klo 7h15 @ kirkasvalolampun ääressä

Nuokun kirkasvalolampun ääressä. Kun suljen silmät, voin kuvitella lekottelevani Côté d'Azurin hiekkarannalla auringon paistaessa suljettujen silmäluomieni läpi - tai sitten vaan nukahdan uudelleen herätäkseni Pohjolan kurjaan ja kylmään syksyyn. 

Kirkasvalolamppu - The bright light lamp

Klo 9h @ työhuone

Pitkäksi venynyt aamupala ja -kahvituokio, ajatusten vaihtoa työkaverin kanssa. Tulin työhuoneelle, vaikka onkin gradupäivä, koska siellä on melkein ilmaista kahvia ja ajattelin siinä samalla aloitella päivän luku-urakkaa, no, en aloittanut, mutta kahvi ja tuorepuuro maistuivat kuten aina ennenkin.

Klo 10h30 @ yliopiston kirjasto

Kunnon yliopisto-opiskelijaa ei koskaan löydä kampukselta ennen aamukymmentä, ei minuakaan tänä perjantaina. Kirjastolla on nerokkaat säädettävät pöydät, joiden ansiosta ei ole pakko kuolla hitaasti istuen (Istuminen tappaa!) vaan voi työskennellä seisoma-asennossa.

Klo 11.32 @ yliopiston kirjasto

Olen ponnistellut jo tunti ja yksi minuuttia!!! Tätä pitää juhlistaa kuvalla, jos toisellakin!

@ Yliopiston kirjasto - Uni's library

Klo 12h30 @ yliopiston ruokala

Yksi arkipäivieni kohokohdista. Ihan parasta bestietä, että saa valmiin ruuan nokan eteen. Unicafen vegaaniruuat ovat nykyisin tosi maistuvia ja hummus likipitäen legendaarisen hyvää. 

15h30 @ yliopiston kirjasto

Gradutusta plakkarissa neljä tuntia! Hurraa! Taputan itseäni olalle ja ansaitsen ainakin viikon loman! 

@ Yliopiston kirjasto - Uni's library

15h31-17h30 Tervasaari ja Skatta

Virkistävä syyskävely parhaan ystävän kanssa. Kasassa päivän d-vitamiinit, liikunnat ja juorut.

17h30-18h45 @ työhuone

Viimeistelen vielä gradusysteemejä ja pari työjuttua. Aurinko laskee. Pyörätelineessä on enää vain yksi pyörä, minun, nappaan sen ja viiletän kirpeässä syysilmassa kotia kohti, ainiin, baanalla on tietyö, ei sitten sitä kautta.

Klo 20h @ kotona keittiössä

Kesken kokkailun sain idean seuraavaan ruokapostaukseen. Perjantai-illan rento ruuanlaitto uhkaa muuttua vihannesasetelmien kuvaamiseksi joka vinkkelistä ja hermoiluksi siitä, että spaghetti klimppiintyy syömäkelvottomaksi ennen kuin olen saanut valmiista annoksesta houkuttelevan näköisen kuvan. #bloggarinelämää #ensimmäisenmaailmanongelmat #ttuakoniitävihanneksiakuvaat

Klo 21h @ kotisohva

Lokikirjan eli blogin päivitystä Love In Paris soittolistan pauhatessa taustalla.

Love In Paris playlist

Klo 00h29 @ kotisohva

Voilà, postaus valmis! Herää varmasti kysymys: Miten niin kello 00h29 yhä kotisohvalla? Missä maininta maankuuluista psykologian opiskelijoiden bileistä? Kuitattakoon lyhyesti, että viime viikonloppuinen sitsaaminen pukuteemalla Mikä oli lapsuudenhaaveesi? huikeine tunnelmineen kannattelee minua tämän viikonlopun ylitse. Siispä vietän mielihyvin tämän tuulisen syysillan kääriytyen samaiseen karvavilttiin, joka toimitti viime lauantaisissa juhlissa tekoturkiksen virkaa. (Toim. huom. sitsit = ""akateeminen"" pöytäjuhla, jossa on ideana laulaa, pitää puheita, juoda ja syödä minkä kerkeää ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Sana akateeminen on varmuudeksi kaksinkertaisten lainausmerkkien välissä, jotta käy selväksi, että mistään pönöttämisestä ei ole kyse.)

@ Sitsit. Katso täältä, mikä oli lapsuuden haaveeni ja päättele kumpaa unelma-ammattia tässä kuvassa edustan. Check out from my older blog post what was my dream when I was a child and try to guess which one of my childhood dream jobs I'm presenting.

@ Sitsit, akateemiset pöytäjuhlat - "academic" table party

Kauniita unia, hulvattomia etkoja tai tunnelmallista kynttiläillallista, mitä ikinä!

Bisous, Niina  

Summary in English:

7 AM @ underneath three blankets: Do I really need this Master of Psychology degree? Don’t think so, I can do my master thesis in my second life.

7:15 AM @ in front of the bright light lamp: Dozing in front of the bright light lamp. Closing my eyes. Almost can imagine that I’m on the beach in Côté d'Azur. Nope, it’s cold and dark autumn morning in Finland. And I need this ******n bright light lamp to wake me up and to not get depressed because we don’t have enough sun during autumn and winter. Haha. I’m not kidding.

9 AM @ office: Very traditional Finnish brekkie: porridge and coffee. Chatting with my colleague.

10:30 AM @ university’s library: If you’re true university student in Helsinki, you’ll never get your ass on the campus before 10 a.m., never.

11:32 AM @ university’s library: I’ve been working with my thesis already one hour and one minute! Time to take some photos for evidence!

12:30 PM @ university’s canteen: Highlight of the day. There are at least two delicious options for vegans and heavenly hummus.
 

3:30 PM @ university’s library: Five hours working on my thesis! Wow! I definitely need a week-long vacation!

3:31-5:30 PM @ Helsinki archipelago: A refreshing stroll with my best friend around Helsinki archipelago. Today’s dose of vitamin D, sports and gossip.

5:30-6:45 @ office: Finishing couple of things at work and with my thesis. Sun goes down. There’s only one bike left in the bicycle stand, mine.

8 PM @ home, kitchen: While cooking, I got a new idea for the next food post.

9 PM @ on the couch: Blogging, Love In Paris –playlist playing.

00:29 PM @ on the couch: Voilà, this blog post is ready! What?! 11:30 PM home on the couch? No crazy Finnish psychology student parties? Well, not this weekend, but last weekend we had “sitsit” with a dress code: “What was your dream when you were a child?” Sitsit is “academic” table party with loads of singing, giving speeches, drinking and dining. Opposite of formal academic party.

Sweet dreams, the craziest pre-parties and lovely candle dinners!

Bisous, Niina